Piikkinä anturassa 10

 

Mistä johtuu tiibetinmastiffien kokoerot?

Rodun ”pelastamiseksi” tuotiin mm Nepalista, Intiasta ja Bhutanista länsimaihin 1950- ja sitä seuranneina vuosikymmeninä jalostukseen koiria, jotka nimettiin tiibetinmastiffeiksi. Todellisuudessa nämä koirat olivat vuoristokoiratyyppiä, eivät puhtaita tiibetiläisiä mastiffeja. Rotumääritelmä, joka alun perin laadittiin vain vuoristokoiratyyppisten mukaan, on laadittu Iso-Britanniassa, joka kotimaaksi tiibetinmastiffille härskisti nimettiin.

Suuri osa tähän käytetyistä koirista olivat rodultaan Bhotia (Sheepdog), jota virheellisesti on pidetty tiibetinmastiffina, vaikka todellisuudessa on oma rotunsa, ja jonka rotumääritelmässä sanotaan seuraavaa:

Roteva koira muttei massiivinen. Seistessä pitää päänsä kauniisti pystyssä, häntä hienosti kannettuna takaosan päällä. Etujalat suorat ilman pitkää karvoitusta. Keskikokoinen pää ja suhteellisen tasainen päälaki. Loiva otsapenger. Kuono kärkeä kohti kapeneva. Huulet täyteläiset mutta tiiviit. Silmät syvälle asettuneet ja tiiviit, hieman viistot, keskikokoiset. Korvat kolmiomaiset, pään kokoon suhteellisen pienet, korkealle asettuneet ja päätä vasten roikkuvat.”

Bhotia on rakenteeltaan pienempi kuin tiibetinmastiffi ja sillä on pienempi ja kapeampi pää. Korkeus vain 51 – 63,5 cm ja paino korkeintaan 30kg.

Vielä 1990 – luvulla rotumääritelmän alarajat olivat: uros 65 cm ja narttu 56 cm, kuvaten aika kattavasti sen aikaisten koiriemme kokoa. Muistanpa eräässäkin 90-luvun lopun erikoisnäyttelyssä rodun arvostelleen tuomarin koplanneen erään 65 -senttisen nartun jalkovälin, luultuaan sitä urokseksi.

Rotumääritelmään tulleet ”kokokiristykset” aiheuttivat sen, että silloinen TM-kanta oli auttamattomasti koon alarajoilla, johtuen edellä mainittujen pienten ”kantakoirien” osuuden ja niiden vaikutuksen olleen vielä suuren. Vielä tänä päivänäkin, vaikka jalostukseen on käytetty yhä enenevässä määrin kookkaampia ja sukulinjoiltaan aidompia tiibetinmastiffeja, aika usein putkahtaa pentueeseen joku tai joitakin pienempiä yksilöitä.

Suomen tiibetinmastiffi-kannalle on tehty viime vuosina kaksi isoa karhunpalvelusta, jotka ovat syypäitä rodun kokovaihtelun kasvamiseen todella merkittäväksi, ollen noin 80 -senttisestä uroksesta noin 50 -senttiseen narttuun. Nämä kaksi karhunpalvelusta ovat:

  1. paperittomien, jopa ilman tietoa koiran vanhemmista olevien, koirien hyväksyminen ja liittäminen Suomen Kennelliiton rekisteriin aitoina tiibetinmastiffeina.
  2. Edellä mainittujen koirien käyttö jalostukseen.

 

 

Jorma Pitkänen

Comments are closed.