Piikkinä anturassa 8

PENTUKAUPPAA NEPALISSA

Nepalissa voi turisti havaita lähes joka kolkassa koiria,
joista osaa muistuttaa enemmässä, osa vähemmässä määrin tiibetinmastiffia. Tyypillistä näille kaikille on selkeästi kevyempi ja matalampi rotutyyppi, kuin yksilöillä, joihin olemme tottuneet ja joita olemme oppineet pitämään rotumääritelmän mukaisina tiibetinmastiffeina. Myöskään minkäänlaista sukutaulua näille ”katukoirille” ei saa. Kookkaammat ja raskaammat tiibetinmastiffit eivät Nepalissa ole turistien ihailtavina katukuvassa.

Maassa on matkailijan syliin istutettu jo vuosia koiranpentuja ihailtavaksi mahdollinen kaupanteko mielessä, eivätkä heistä kaikki osaakaan vastustaa kiusausta; joutuuhan pennusta maksamaan vain muutamasta kymmenestä eurosta ylöspäin, joka tosin nepalilaiselle on joissakin tapauksissa jopa kuukauden palkka. Tässä erään matkalaisen kokemukseensa perustuva kirjoitus vapaasti käännettynä:

Nepalissa iski helpon rahan ahneus

Pedigreedy for puppies – The Kathmandu Post
KATHMANDU, JAN 03 – 14

Kolme vuotta sitten sai Rajendra Gurung puhelun paikkakunnalta nimeltä Bouddha. Häneltä tiedusteltiin, löytyisikö Sidhupalchowkin Helambusta, paikasta jossa Gurung asuu, kahta bhote kukuria. Silloin hän ymmärsi, että nämä vartiokoirat, jotka tunnetaan kansainvälisesti tiibetinmastiffeina, voisivat tehdä hänestä rikkaan. Kun talvi saapui ja pennut syntyivät, ainoa aika jolloin nämä hurjat karvaiset koirat lisääntyvät, Gurung kokosi pienen ryhmän, keräsi pennut joita paikkakuntalaiset eivät halunneet jättää itselleen (lampaiden tai jakkien vartioimiseen kun riittää kaksi koiraa), ja lähti kohti Katmandun laaksoa.

Keskiviikkona 1.1 2014, iltapäivällä, Gurung oli Durbar Margissa parkkipaikalla, ojensi kätensä, jossa hän piti 1,5 kuukautta vanhaa pentua ja viittoi ohi ajavia pysähtymään, silittämään pentua ja kysymään sen hintaa. Suurin osa ohi ajavista vain katseli, jotkut hidastivat, silittivät pentua ja kyselivät sen rotua. Jos kysyjä tunsi rodun ja kyseli hintaa, oli hinta 10,000 Rs, toisille 15,000 Rs. (Rs = Nepalin rupia; 10,000 Rs on n.75 euroa, keskiverto kuukausipalkka Nepalissa on n. 15,000 Rs).

Gurungin mukaan hinta voi nousta jopa 30,000 Rs:n, pennun laadusta riippuen. Jos pentu kuuluu lampaita vartioivaan sukuun, maksaa se alle 15,000 Rs. Jos pennun vanhemmat vartioivat jakkeja, maksaa se yli 20,000 Rs. Ne koirat, jotka kasvavat yli 90 cm korkeiksi maksavat enemmän kun ne, jotka jäävät n 60 cm:iin. Jos pennun pää on poimuinen ja koiralla on voimakas väritys, sitä korkeamman hinnan siitä saa. Hintaa nostaa myös se, mitä ”puhdasrotuisemmalta” pentu näyttää.

Kansainvälisillä markkinoilla hinnat voivat ampaista katon läpi. Vuonna 2011 punakultainen bhote kukur leijonakauluksella pääsi otsikoihin, kun rikas kiinalainen maksoi siitä 1,5 miljoonaa US dollaria. Myyntimiehenä Gurung kommentoi tätä huikeaa koiraa leijonan siittiöiden tuotoksena.
Durbar Margissa myytävien koirien sukutauluista Gurung on niin rehellinen kun liikemies vain voi olla. ”Totta kai nämä ovat sekarotuisia, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi bhote kukureita”, hän sanoo.

Koira-asiantuntijat ovat yhtälailla epävarmoja bhote kukurien sukutauluista, jopa niistä, jotka nepalilaiset kennelliitot myyvät. Herra Suresh Shah, Nepalin Kennelliiton puheenjohtaja (kaikkien nepalilaisten kennelliittojen kattojärjestö), sanoo, että koirien sukutaulujen tietokannan puuttuessa kokonaan, kaikki näkemykset koirien sukutauluista ovat vain mielipiteitä – joskus kokemuksen hiomia, mutta silti vain mielipiteitä.

Puhdasrotuisia tai ei, Durbar Margin pentujen hinnat ovat yleensä vain lähtöhintoja. Myyntihinnat laskevat lopulta reilusti alle markkinahintojen, noin 5000–7000 Rs:aan. Gurung myöntää, että hänen oli kerran pakko myydä pentu vain 500 Rs. Korkein hinta, jonka hän on tiibetinmastiffi-pennusta saanut, on 20,000 Rs.

Jotkut asiakkaat eivät halunneet tinkiä, vaan poistuivat, jotkut taas, tietoisina tiibetinmastiffin kansainvälisestä kysynnästä, jäivät odottamaan, kuten kypäräpäinen mies, joka piteli pentua katsoakseen pitäisikö siitä. Gurungin liikekumppani, nuori mies nimeltään Jiwan Puri, myös Helambusta, käveli mahdollisen asiakkaan vieressä toinen pentu repussaan.

Mies oli puhelunkeskustelussa Purin kanssa ollut aikaisemmin valmis ostamaan toisen pennun, jonka oli nähnyt kauppiailla. Sillä oli ollut ruskea täplä otsassaan – joidenkin mielestä täplä on tiibetinmastiffin ”kolmas silmä”, ”puhdasrotuisen” koiran merkki, mutta tämä pentu oli myyty toiselle. Mies oli sitä mieltä, että pentu jota hän nyt piteli, ei ollut edes yhtä puhdasrotuinen kuin se pentu, jota Gurung piteli. ”Katso tämän kuonoa ja pieniä korvia. Ne ovat kun meidän katukoirillamme.”, sanoi mies. ”Mutta koska Jiwan kytki pois puhelimensa ennen kun olimme ehtineet sopia kaupasta, tulee hänen antaa tämä pentu minulle ilmaiseksi.”

Tämä oli selvästikin vain jutustelua. Hetken silittelyn jälkeen mies palautti pennun luvaten soittaa Purille pian. Kauppamiehet eivät reagoineet, vaikka myynnistä ei vielä tullut mitään; näin business pyörii. Pienet karvapallot, joita näkee kaduilla, ovat vain ensimmäinen houkutin, kaupat tehdään puhelimessa. Jotkut maksavat ennakkoa jopa hyvissä ajoin.

Ja kauppiaita, jolta voi ostaa pentuja, riittää. Kaikkiaan noin 20 miestä liikkuu kaduilla eri puolilla Katmandun laaksoa, alueilla jossa rikkaat kulkevat, kuten Jawalakhel, Maharajgung, Baluwatar, Bouddha ja Swayambhu. Jokaisella on pentu kädessään näytillä, toinen pentu odottamassa repussaan ja puhelinnumero valmiina.

Durbar Margissa Gurungilla ja Purilla sekä kahdella muulla liikekumppanilla oli seitsemän pentua myynnissä, käsissään ja kolmessa repussa – hiukan yli kuukauden ikäisiä ja mustia väriltään. Purin mukaan 21 pentua lisää odottivat talossa Ratnaparkissa. Kun nämä pennut ovat myyty, lähtevät miehet hakemaan niitä lisää, jopa kauas itään, Jiriin ja Sailungiin ja länteen, Rukumiin ja Dolpaan. Puoleenväliin tämän vuoden helmikuuta miehet toivovat myyneensä noin 400 bhote kukuria.

Jorma Pitkänen & Susanne Ojala

Comments are closed.