Jalostuksen tavoiteohjelma 12.3 2012 – kommentteja

Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 25.10.2008
SKL jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 23.6.2009
Päivitetty tilanne 30.6.2011
Korjattu Kennelliiton kommenttien perusteella 12.3.2012:
http://www.suomentiibetinmastiffit.fi/pdf/TM-JTO-12-03-2012.pdf
Ohjelman voimassaoloaika: 2009-2013
Kommentteja ja korjausehdotuksia vuosikokouksen (18.3 2012) pyynnöstä: 23.4 2012

Jalostuksen tavoiteohjelma on joka rodun tärkeä työväline niin kasvattajille kun harrastajillekin.
Suomen Tiibetinmastiffit ry:n vuosikokouksessa Hollolassa 18.3 2012 keskusteltiin siitä, että Suomen Kennelliitto on peräänkuuluttanut paljon tieteellisempää sisältöä tiibetinmastiffien jalostustuksen tavoiteohjelmaan. Vuosikokous toivoi jäseniltään kommentteja ja kannanottoja siihen.

Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta asettaa hyvin tarkat määritelmät ja on se elin, joka hyväksyy rotujärjestöjen laatimat jalostuksen tavoiteohjelmat. Nykyinen tiibetinmastiffien jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on voimassa 2009-2013. Voimassaoloaikana JTO:ssa määritetyt kriteerit ohjaavat Suomen Tiibetinmastiffit ry:n jalostustoimikunnan toimintaa ja kaikki muutokset JTO:aan on ennen toimeenpanoa hyväksytettävä Suomen Kennelliitossa.
Tiibetinmastiffit ry:n jalostustoimikunnan vaatimukset ja suositukset eivät saa olla ristiriidassa JTO:n kanssa. Tässä valossa tuntuukin oudolta, että jalostustoimikunnan laatiman yhdistyksen kotisivujen pentulistan säännöissä on osa JTO:n vaatimuksista suosituksina ja osa suosituksista taasen määräyksinä. Ollakseen uskottava, on JTO:n oltava perustana jalostustoimikunnan laatimille säännöstöille ja ohjeistuksille, muussa tapauksessa sillä ei ole mitään merkitystä. Siksi jalostustoimikunnan vaatimusten ja suositusten on noudatettava täsmälleen JTO:ssa laadittuja kriteerejä.

Voimassa olevassa JTO:ssa on tiibetinmastiffeilla esiintyvien sairauksien kohdalla paljon virheitä. Suomen Tiibetinmastiffit ry:n jalostustoimikunta on vetänyt yllättävän paljon tilastojen vastaisia johtopäätöksiä eri sairauksien esiintyvyyden trendeistä. Johtopäätös tiibetinmastiffien yleisen vastustuskyvyn laskusta ja immuunijärjestelmän heikkoudesta on hyvin liioiteltua. Jokainen sairas koira on yksi liikaa, mutta yleisesti ottaen karaistunut rotumme kuuluu edelleen terveimpien koirarotujen kärkipäähän.

Jalostustoimikunta ottaa myös kärkevästi kantaa ns ”liioiteltuihin muoti-ilmiön piirteisiin” ja keskittyy hyvin yksipuolisesti tarkastelemaan kookkaampien linjojen koirien mahdollisia ongelmia, sivuuttaen täysin rotumääritelmään nähden liian pienten ja kevyiden koirien lisääntyvän jalostuskäytön mahdolliset seuraukset.
Suomessa kaikkien kasvattajien on noudatettava voimassa olevaa rotumääritelmää, eikä pitäisi olla kenenkään kasvattajan intresseissä tuoda ja/tai käyttää jalostukseen rotumääritelmän vastaisesti liioiteltuja koiria, ei kummastakaan ääripäästä.

Tiibetinmastiffi rotuna elää ehkä historiansa mielenkiintoisimpia aikoja. Kotimaassaan Kiinassa tiibetinmastiffille on annettu kansallisaarteen status ja koirien jalostukseen ja geneettisiin tutkimuksiin käytetään huimaavia summia rahaa. Kesällä 2011 FCIn silloinen Varapuheenjohtaja Christofer Habig laati muistion rodun tulevasta kahtiajaosta, FCI Do-Khyi ja kiinalaisten Zangao.
Tästä mahdollisesta jaosta ei ole mainittu sanallakaan rodun kesällä 2011 päivitetyssä jalostuksen tavoiteohjelmassa Suomessa. On aika tarkastella asioita laajemmin ja tunnistaa kehityksen tuomia mahdollisuuksia. Pelkkien ongelmien ja uhkien etsiskely ei vie rotua eteenpäin.

Kommentit ja korjausehdotukset jalostuksen tavoiteohjelmaan:

sivu 3 – Yksi jalostuksen ongelma tiibetinmastiffeilla on yksittäisten urosten liikakäyttö ja täten pieni tehollinen populaatiokoko. Optimaaliseen teholliseen populaatioon on osansa nartuillakin, mutta suurempi ongelma on urosten liikakäyttö.
Tämä ei pidä enää paikkaansa, sillä kaikki koirat, joiden jälkeläismäärä on koko populaatioon nähden yli 5 %, ovat syntyneet jo viime vuosituhannella ja jo poistuneet keskuudestamme. Tilastoista ilmenee, että suurimpiin jälkeläisten jälkeläismääriin yltävät koirat, joilla on jopa vain yksi pentue (tästä hyvänä esimerkkinä yhdistelmä Vayu Mei Dan Ni A Soechavati / Siffeltapsin Si-Li-Li). Tilaston laatijat eivät ole ottaneet minkäänlaista kantaa siihen, onko näissä nimenomaisissa yhdistelmissä keskimääräistä parempi jälkeläistuotto, vai mihin niiden jalostuksellinen suosio perustuu. Olisi myös hyödyllistä selvittää, mikä on ollut näiden vaikutus rodun terveydentilaan esim. lonkka- ja kyynärtulosten osalta kyseisillä tarkastelujaksoilla.

s3 – Rodun geneettisen monimuotoisuuden ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää jotta rodulla esiintyvät demodikoositapaukset, erilaiset tulehdussairaudet ja hypotyreoosi eivät lisääntyisi.
Onko selvitetty miten tämä ilmenee tilastoissa, että näillä on yhteyttä keskenään, vai perustuuko se vain arvioon? Geneettinen monimuotoisuus – hienosti sanottu, mitähän kaikkea se pitää sisällään?

s3 – Yksi uhkakuva on liioiteltu koko ja mahdollisesti sen myötä myös sukupuolileiman häviäminen.
Pelkkää jossittelua ja mutua johon jalostustoimikunnalla ei ole mitään faktanäyttöä. Suurempi uhkakuva on liian pieni koko, samoin perustein kuin suurenkin koon kohdalla. Mitä tarkoitetaan ”liioitetulla koolla”?

s4 – Koirat kuvattiin aasin kokoisiksi mikä on harhaanjohtavaa. Tiibetiläiset ihmiset olivat pienikokoisia paimentolaisia joten koirat saattoivat näyttää suurilta heidän rinnallaan.
Tiibetin alueella on lukuisia aasirotuja. Aasien koko ei juurikaan ole muuttunut Marco Polon ajoilta. Pienimmät aasit ovat täysi-ikäisinä noin 80cm korkeita. Joten ainoa harhaanjohtava seikka koirien historiallisessa koossa löytyy jalostustoimikunnan omissa mielipiteissä ja tietämättömyydessä.
Ja kyllä, tiibetiläiset olivat ja ovat edelleen pienikokoisia, siksi koirat todellakin näyttivät suurilta heidän rinnallaan.

s4 – Koiria oli ilmeisesti kahta eri tyyppiä. Ketterästi liikkuvat olivat työkoiria, bhotia, ja suuret näyttävämmät koirat olivat vahteja, tsang kyi.
Jalostustoimikunta ei näköjään / edelleenkään ole kiinnostunut tiibetiläisrotujen erikoisasiantuntijoiden tiedoista Himalajan alueen koiraroduista. Bhotia, eli Himalajan vuoristokoira ja tiibetinmastiffin rotumuoto tsang khyi edustavat kahta eri koirarotua.

s5 – Tiibetinmastiffit liittyivät siihen vuonna 1982 jolloin Suomen Tiibetinmastiffit perustettiin.
Pitäneekö vuosiluku paikkaansa; Suomen Tiibetinmastiffit ry päätettiin perustaa 1989 Messukeskuksen syysnäyttelyssä.

s5 – Pentuvälitykseen otettavien pentueiden tulee täyttää yhdistyksen asettamat kriteerit terveyden, jälkeläismäärän, ulkomuodon sekä kasvattajan yhteistyön osalta.
Jalostustoimikunnalla on ja tulee olla vain yksi kriteeri rodun ulkomuodon suhteen: voimassa oleva rotumääritelmä. Jalostustoimikunta ei voi eikä saa asettaa omia kriteereitä rodun ulkomuodon suhteen.

s9 – Dar Shing Karanda on Of Zlazano La-Gorin isä, joilla on jälkeläisiä yhteensä 62 kpl.
Jos tässä tarkoitetaan näiden kahden koiran yhteistä jälkeläismäärää, on se nykyisten jalostussääntöjen mukainen. Miksi se on täytynyt tuoda korostutusti esiin?

s9 – Dzong Pen de la Tour Chandosilla onkin huimat 171 toisen polven jälkeläistä Suomessa.
Jalostustoimikunta valitsee hyvin johdattelevasti sanansa faktatietojen luettelemiseen. Mitä vikaa on lauseessa: ”Dzong Pen de la Tour Chandosilla on 171 toisen polven jälkeläistä Suomessa.”

s9 – Urosten isoisä-tilasto (20 ensimmäistä) vuosina 1988-2010 Suomessa syntyneet pennut.
Jalostustoimikunta sekoittaa otsokon ja taulukon sisältöä. Uroksilla Hooch Ni A Soechavati, Quampa New Flame, Drakyi Senge Sundari ja Kang-Ri Jigne Senge Zangpo ei ole yhtään Suomessa syntynyttä pentuetta – taulukon mukaan yhteensä jopa 6kpl.

s15 – Pitäisi käyttää mahdollisimman monia jalostuskoiria jotka ovat mm terveystutkittuja.
Jalostustoimikunta suosittelee jalostuskoirille myös joko näyttelytulosta tai tulosta jalostustarkastuksesta.
Jalostuskäytön kriteerinä pitäisi olla määritellyn minimin saavuttaminen näyttelyssä (esim.1xEri+2xEH tai vaihtoehtoisesti 2xERI). Jalostustarkastus, jonka on suorittanut rotua hyvin tunteva ulkomuototuomari, joka sisältää jalostuskäyttösuosituksen, voisi myös olla vaihtoehtoisena kriteerinä.

s15-16 – Seuraavassa joitakin tiibetinmastiffien rekisteröintimääriä ulkomailla:
Yhdysvallat: noin 3400, Tsekin tasavalta: noin 1200, Viro: noin 600, Sveitsi: noin 200, Iso Britannia: noin 150, Itävalta: noin 100
Näiden lisäksi rotua kasvatetaan aktiivisesti Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa, Irlannissa, Venäjällä sekä Puolassa.
Mihin jalostustoimikunta on unohtanut rodun kannalta tärkeät maat kuten esim Unkari, Slovakia, Ranska, Italia, Kiina, Taiwan ja Belgia?

s16 – Euroopasta ei ole kovinkaan helppoa löytää uusia koiria siitokseen. Useat eurooppalaiset koirat ovat suomalaisten tiibetinmastiffien hyvinkin läheisiä sukulaisia.
Tämä ei enää pidä paikkaansa. Varsinkin Kiinasta on viime vuosina tuotu paljon eri linjaisia tiibetinmastiffeja. Näitä koiria löytyy mm Italiassa, Virossa, Venäjällä, Tsekeissä ja Ranskassa. Karkeasti arviotuna määrältään n 25 tuontikoiraa. Ja lisää on tulossa.

s16 – Alla muutamia kuvia erilaisista kiinalaisista tiibetinmastiffeista.
Kiinalaisista tiibetinmastiffeista löytyy netissä kuvia todella upeista koirista. Miksi jalostustoimikunta on valinnut esimerkkikoiriksi näin epäedustavia kuvia?
Onkohan tässä kuinka kattavasti esitetty kyseisen maan tiibetinmastiffikanta? Kirjoituksesta saa helposti käsityksen, että tässä on esitelty kaikki kyseisen maan eri variaatiot, ilman tarkoitushakuisuutta.

s17 – Valitettavasti myös muutamia vihaisia koiria on tavattu näyttelyissä (noin 1-2 kpl vuosittain). Arkoja koiria on jonkin verran enemmän kehissä.
Arkojen koirien esiintyminen ei ole valitettavaa? Pitäisi kiinnittää huomiota sanavalintoihin.

s20 – Vuosina 2009-2011 on ainoastaan yhdessä yhdistelmässä vanhempien lonkat ovat olleet D+C, kaikissa muissa joko toinen tai molemmat vanhemmat ovat olleet tervelonkkaisia. Tässä valossa raja-arvon asettamisella ei näyttäisi olevan isompaa merkitystä, sillä kahta sairasta ei yhdistetä nytkään.
Tämä on varsin erikoinen ajattelutapa jalostustoimikunnan osalta. Miten jalostustoimikunta voi varmistua siitä, että kaikki tulevat tiibetinmastiffi-kasvattajat varmasti tekevät näin viisaita päätöksiä yhdistelmissään? Olisi paikallaan tässä yhteydessä tuoda yhdistelmän jälkeläisten kuvaustuloksia esiin, mikäli niitä on, jotta nähtäisiin vanhempien lonkkien vaikutus jälkeläisiin.

s20 – Yhdistyksen jäsen voi myös järjestää yhteisen kuvaustilaisuuden alueellaan. Rotujärjestö tukee kuvauksia 10 eurolla/tutkimus.
Lisätään: Yhdistyksen jäsen voi lisäksi kuvauttaa koiransa eläinlääkärillä Suomessa missä ja milloin vaan. Rotujärjestö tukee tällöin kuvauksia 5 eurolla/tutkimus.

s27 – Liian kireät silmäluomet taas saattavat kääntyä sisäänpäin ja seurauksena on entropia, silmäluomen sisäänpäin kääntyminen, …
Aiemmassa kappaleessa puhutaan entropiumista, pitäisi varmaan päättää, kummasta puhutaan. Entropia tarkoittanee edelleen asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä.

s28 – Kuolinsyy ja ikä on ilmoitettu vain pienestä osasta koiria, silti jo tämän tilaston valossa näyttää siltä, että eliniän keskiarvo tuskin saavuttaa 2000-luvulla yli 10 vuotta, vaikka 2000-luvulla syntyneet ja vielä elossa olevat koirat kuolisivat vasta hyvin vanhoina.
Jalostustoimikunta syyllistyy jälleen mutuun. Kuolinsyy ja ikä on todellakin ilmoitettu niin pienestä osasta koiria, ettei tällaisia johtopäätöksiä voi eikä saa vetää. Tässä on myös aikalailla tilastoharhasta kyse; tilastohan pitää yllä vain kuolleeksi ilmoitetut koirat, eikä varmaankaan ole yhtäpitävä totuuden kanssa.

s31 – Epilepsian esiintyvyydestä tiibetinmastiffilla Suomessa on vaikea saada tarkkaa tietoa. Esimerkiksi viime terveyskyselyn yhteydessä usea kasvattaja (mukaan lukien pentumäärällisesti neljä suurinta kasvattajaa) jätti kokonaan vastaamatta kyselyyn.
Jalostustoimikunnan kyky ja halu tehdä yhteistyötä kasvattajien kanssa on erittäin tärkeää, mikäli halutaan tehdä menestyksellistä terveyskartoitusta.
Jalostustoimikunnan kannattaisi lisätä tähän: Koska niin moni kasvattaja jätti kokonaan vastaamatta kyselyyn, on jalostustoimikunnan tarkkaan mietittävä syitä kasvattajien käyttäytymiseen. Jalostustoimikunta keskustelee jatkossa kasvattajien kanssa miten kasvattajien mielestä tiedon keruuta kannattaisi tehdä

s31 – Koska saman sukuisia sairastuneita koiria on myös Suomessa, voidaan olettaa kyseessä olevan idiopaattinen epilepsia.
Jälleen pelkkää jossittelua ja mutua jalostustoimikunnan osalta. Tällä olettamuksella ei ole mitään faktapohjaa.

s31 – V. 2008 kyselyssä ilmoitettiin neljä uutta epilepsiatapausta.
V. 2010 kyselyssä ei tullut ilmi uusia epilepsiatapauksia. Terveyskyselyn
jälkeen on ilmoitettu yksi tapaus.
Missä puuttuu jalostustoimikunnan johtopäätös näinkin ilahduttavasta trendistä?

s31 – Suomessa Koirien Geenitutkimusryhmän yhtenä tavoitteena on tunnistaa uusia epilepsiageenejä. Geenilöydöt mahdollistaisivat DNA-testit roduille epilepsian vastustamiseksi. Joulukuussa 2010 näytteet oli kerätty 129 tiibetinmastiffilta. Rotujärjestö on tukenut tutkimustyötä rahallisesti ja järjestämällä näytteenottotilaisuuksia, sekä tiedottamalla tutkimuksesta. Samansuuntaista tutkimusta tekee myös Amerikkalainen Canine Epilepsy Research (Patterson & Johnson) joka kertoo tilannekatsauksessaan (2008) että sille on toimitettu näytteet 24 tiibetinmastiffista, joista sairaita oli 3 (2 u + 1 n).
Näin USAssa, 3/24, montakohan sairasta koiraa on löytynyt suomalaisen geenitutkimusryhmän näytteenoton ansiosta? Eiköhän tämä tieto olisi syytä julkaista myös tilastoituna?

s32 – Yleistynyt demodikoosi – ostikko
s33 – V. 2005 – Seitsemän koiranomistajaa ilmoitti koiransa sairastuneen demodikoosiin.
V. 2008 kyselyssä ilmoitettiin neljä uutta sikaripunkkitapausta.
V. 2010 kyselyssä ei tullut ilmi uusia sikaripunkkisairastumisia, kyselyn jälkeen on ilmoitettu yksi uusi tapaus.
Lisäksi epävirallisesti on tiedossa useita muita tapauksia.
Jalostustoimikunnan otsikointi ja johtopäätös ovat täysin ristiriidassa faktojen kanssa. Demodikoosi-tapaukset ovat virallisesti selvästi vähenemään päin. ”Epävirallisia useita muita tapauksia” ei faktapohjaisiin tilastoihin saa eikä voi laskea.
Otsikointi on myös harhaanjohtava. Muut otsikot esittävät sairaudet vain niiden nimillä, otsikosta ”Yleistynyt demodikoosi” voi luulla, että tämä on sairauden nimi.

s33 – Ongelman yleisyys voi viitata koirien yleisen vastustuskyvyn laskuun ja immuunijärjestelmän heikkouteen.
Jälleen pelkkää olettelua ja mutua jalostustoimikunnan osalta. Miksi jalostustoimikunta yrittää väkisin antaa tilastollisesti näinkin harvinaisen terveelle rodulle täysin harhaanjohtavan sairaan leiman?
Suomessa tiibetinmastiffeja on rekisteröity 1432 kpl (13.6.2011 mennessä – s5) joista siis 21 kpl virallisia Demodikoosi-tapauksia. Jokainen tapaus on yksi liikaa, mutta trendi on laskemaan päin. Tilastojen valossa tiibetinmastiffin vastustuskyky ei ole laskemassa ja niiden immuunijärjestelmä on harvinaisen vahva.

s38 – Liioiteltuja piirteitä ei tällä hetkellä esiinny kovin paljoa Suomessa, mutta valitettavasti muoti-ilmiö on rantautumassa myös meille ja ne ovat lisääntymään päin… Jonkin verran esiintyy kevyitä päitä, …
Kerrankin täysin samaa mieltä jalostustoimikunnan kanssa! Mutta tähän pitää vielä lisätä:
Jonkin verran esiintyy kevyitä päitä, alle rotumääritelmän kokoisia koiria joilta puuttuu sekä tiibetinmastiffin rotumääritelmän mukainen vankka olemus ja vahva luusto. Näiden koirien pään muoto on kapea ja/tai niiden otsapenger on täysin riittämätön. Kuono on pään mittasuhteisiin nähden liian pitkä ja kapea. Koirien runko on liian kevyt ja ilmava ja niiltä puuttuu varsinkin uroksille tärkeä kaulus. Näiden muoti-ilmiö koirien yleisvaikutelma on täysin ristiriidassa voimassa olevan rotumääritelmän kanssa: ne eivät ole voimakkaita, raskastekoisia, vankkaluustoisia eikä niissä ole lainkaan majesteettista vahvuutta.
Nämä pienet ja kevyet koirat eivät ole lainkaan vaikuttavia, arvokkaita, eleettömiä tai kunnioitusta herättäviä vaan muistuttavat suuresti vilkkaita puuhapete-paimenkoiria.
Näitä pieniä ja kevyitä muoti-ilmiö koiria käytetään maassamme nykyään reippaasti jalostukseen joten kanta on valitettavasti nousussa.

s38 – Liioiteltuja piirteitä ei tällä hetkellä esiinny kovin paljoa Suomessa, mutta valitettavasti muoti-ilmiö on rantautumassa myös meille ja ne ovat lisääntymään päin. Jonkin verran esiintyy…, roikkuvia huulia ja liioiteltuja kaulanahkoja. Jäykästi liikkuvia koiria näkee toisinaan. Liioitellun suuri koko voi tuoda mm. nivelongelmia. Liioiteltu nahka päässä voi johtaa tulehduksiin (esim. pyoderma), suuri turpea kuono ja se, että ylähuuli roikkuu pitkällä alahuulen päällä, aiheuttaa veden, syljen ja ruoan kerääntymistä huulten väliin. Tämä johtaa ihon pinnan tulehtumiseen.
Jälleen jalostustoimikunnan omien mielipiteiden esilletuomista. Kirjoituksesta saa helposti sen kuvan, että suuret koirat automaattisesti liikkuvat jäykästi ja niillä on erilaisia tulehduksia pään seudulla. Suomessa kaikkien kasvattajien on noudatettava voimassa olevaa rotumääritelmää, eikä kenenkään kasvattajan intressissä ole tuoda rotumääritelmän vastaisia liioiteltuja tai sairaita koiria.

s39 – Tiibetinmastiffista on kieltämättä tullut ensimmäisen ohjelman hyväksymisen jälkeen kaiken kaikkiaan vankempi, ja ulkomuoto on rodussa yhdenmukaistunut merkittävästi, mutta raskasrakenteisuus on tuonut mukanaan uusia ongelmia, kuten kyynärniveldysplasian, jota oli totuttu pitämään enemmän muiden suurten ongelmana, sekä lisääntyvät ristisideongelmat.
Jälleen pelkkää mutua jalostustoimikunnan osalta. Onko jalostustoimikunta lainkaan perehtynyt missä koirissa –ja tärkeämpää- missä linjoissa kyynärniveldysplasiaa esiintyy? Viittaan tässä JTOssa esiintyvään lainaukseen:
Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Lähde: ELL Anu Lappalainen, Koiran kyynärnivelen kasvuhäiriö
Toinen tuloksiin vaikuttava tekijä on kyynärnivelkuvausten (ilahduttava) lisääntyminen aivan viime vuosina. Ja tiibetinmastiffit maassamme ovat nykyään isompia. Tästä jalostustoimikunta siis vetää johtopäätöksensä, että suurempi koko automaattisesti ”on tuonut mukanaan uusia ongelmia, kuten kyynärniveldysplasian, … , sekä lisääntyvät ristisideongelmat.”
Myös ristisideongelmissa on jalostustoimikunnan johtopäätös lisääntyvistä ongelmista täysin ristiriidassa faktojen kanssa:
V. 2005 viidellä koiralla oli ollut ristisidevaurioita, jotka oli korjattu leikkauksella.
V. 2008 kyselyssä ilmoitettiin 4 uutta ristisidevauriota.
V. 2010 kyselyssä ei tullut ilmi uusia ristisidetapauksia, mutta terveyskyselyn jälkeen on ilmoitettu kaksi koiraa joista toinen oli jouduttu lopettamaan ristisidevaurion takia.
Tilastot antavat myös liian ruusuisen kuvan historiasta; 1990-luvulla valitettavan moni koira oli käynyt ristisideleikkauksen läpi. Todellisuus on, että ristiside on vähentynyt ongelma, toki jokainen ristisidevaurio on yksi liikaa, mutta täytyy huomioida tapaturmaisten ristisidevaurioiden osuus kontra rakenteesta johtuvat vauriot.

s39 – Valitettavasti rodun kasvattajien välinen yhteistyö on kuppikuntaista ja tämä
on vaikeuttanut terveystietojen saantia, tallennusta ja tilastointia.
Jalostustoimikunta voi jo sananvalintansa perusteella katsoa itseään peiliin. Tällainen kielenkäyttö on hyvä esimerkki jalostustoimikunnan asenteesta suhteessa jäsenistöön ja ennen kaikkea kasvattajiin. Jalostustoimikunnan sisällä on ollut kielteistä asennetta yhteydenpitoon kasvattajien suuntaan, joka osaltaan ruokkii ”kuppikuntaisuuden” muodostumista, mikäli sellaiseksi luokitellaan jalostustoimikunnan kantojen vastaisten mielipiteiden esittäminen.
Vaihtoehto jalostustoimikunnan lauseelle: Valitettavasti rodun kasvattajien välinen yhteistyö ei ole rodun etujen vaalimiseksi sujunut toivotulla tavalla ja tämä on vaikeuttanut terveystietojen saantia, tallennusta ja tilastointia. Jalostustoimikunnan on tarkkaan mietittävä syitä kasvattajien käyttäytymiseen. Jalostustoimikunta keskustelee jatkossa kasvattajien kanssa miten yhteistyötä voidaan lisätä ja parantaa.

s39 – … valmisteilla on paimenkirje tuomareille liittyen rodun ei-toivottuihin ja potentiaalisesti terveydelle haitallisiin ulkomuodollisiin piirteisiin, …
On toivottavaa, että jalostustoimikunta tarkistaa JTOssa esiintyviä epäkohtia ja valmistelee paimenkirjettä tuomareille huolella ja vain faktoihin nojautuen. Myös rodussa esiintyviä molempia ääripäitä tulee tasapuolisesti esitellä tuomareille. Paimenkirjeen valmistelussa tulee ottaa myös kasvattajien näkökantoja huomioon, muidenkin kuin jalostustoimikunnassa olevien. Kaikesta JTO:n päivityksessä ilmenee, että jalostustoimikunta pitää ainoastaan rodun koon kasvua huolestuttavana, jättäen koon sisälle syöpynyttä pienikasvuisuutta ja selkeän sukupuolileiman häviämistä joidenkin urosten kohdalla lähes ongelmattomana.

s39 – Rekisteröintimäärät ovat pysyneet tasaisina ja tuontikoiria on tuotu tasaiseen tahtiin, myös muutamia suoria tuonteja alkuperäisalueelta.
Tiibetinmastiffin alkuperäisalue on Tiibet ja tiibetiläisalueet Kiinassa. Suomeen ei ole tuotu yhtään suoraa tuontia näiltä alueilta.

s40 – Niin sanottu ”kiinalainen linja” tekee tuloaan rotuumme.
Kiinassa asialleen vakavasti omistautuneet tahot ovat hyvin tarkkaan käyttäneet vain ja ainoastaan täysin alkuperäisiä tiibetinmastiffeja alkuperäisalueilta kasvatustyössään. Vaihtoehto jalostustoimikunnan lauseelle: Kiinalaiset tiibetinmastiffit tekevät tuloaan Länsimaihin.

s40 – Tämä saattaa tarkoittaa tulevaisuudessa rotumääritelmän uudelleen muotoilua tai jopa tiibetinmastiffin eriytymistä eri rotumuunnoksiin. Tällöin rotu on aivan uusien haasteiden ja kysymysten edessä, mutta tässä asiassa ei voida nyt edetä.
Vaihtoehto jalostustoimikunnan lauseille: Tämä tarkoittaa tulevaisuudessa rodun jakautumista kahtia: Länsimaissa nimetty FCI Do-Khyi –tiibetinmastiffi ja Zangao, kiinalaisten nimeämä tiibetinmastiffi. Tällöin rotu on aivan uusien haasteiden ja kysymysten edessä ja jalostustoimikunnan tulee rohkaista dialogia kasvattajien kanssa ja kesken aiheesta.

s40-41 – Kasvattajat, Uhkakuva:
Kasvattajat ovat asiantuntemattomia
eivätkä ymmärrä terveysriskejä, vain
ulkonäkö merkitsee. Käytetään edelleen
harvoja uroksia/näiden sisaruksia.
Rekisteröimättömiä pentuja myydään.
Lisätään: Halvat tuontipennut lisääntyy ja suomalaiset kasvattajat alentavat huolestuttavan paljon pentujen hintaa

s41 – Ulkomuoto, Todennäköinen visio:
Totuttu ulkomuoto, ei vielä paljoa ns. ”Kiinalinjaa”.
Vaihtoehto jalostustoimikunnan lauseelle:
Ulkomuoto jakautuu yhä selvemmin kahtia.
Jako Do-Khyi – Zangao tekee tuloaan.

s41 – Demodikoosi ongelman laajuus voi viitata koirien yleisen vastustuskyvyn laskuun ja immuunijärjestelmän heikkouteen, joka on liitetty sisäsiitosdepressioon.
Jalostustoimikunnan johtopäätös on täysin ristiriidassa faktojen kanssa. Demodikoosi-tapaukset ovat virallisesti selvästi vähenemään päin.

s42 – Terveys: Yleinen immuunijärjestelmän heikkous,
joka ilmenee mm. lisääntyneinä demodikoositapauksina
Jalostustoimikunnan johtopäätös on täysin ristiriidassa faktojen kanssa. Demodikoosi-tapaukset ovat virallisesti selvästi vähenemään päin.

S42 – Uhat:
Lisätään: Halvat tuontipennut lisääntyy ja suomalaiset kasvattajat alentavat huolestuttavan paljon pentujen hintaa

s 43 – Lisäksi rotujärjestön tulee luoda enemmän kontakteja muitten maitten rotujärjestöihin, pyrkien vaihtamaan näiden kanssa mahdollisimman paljon tietoa mm. terveydestä ja sopivista tuontikoirista.
Lisätään: … mm. terveydestä ja sopivista tuontikoirista ja uroksista siitokseen.

s43 – … ulkomuodon muuttuminen sairauksille altistavaksi, koska jalostuksessa suosittu suuria, näyttäviä, löysänahkaisia koiria.
Suurempi koko, näyttävä ulkomuoto ja rotumääritelmän mukainen nahka eivät ole automaattisesti sairauksille altistavia tekijöitä. Tämä on jälleen harhauttavaa yleistystä jalostustoimikunnan puolesta.

s43 – Yhdistyksen tärkeimmät kriteerit ovat: pentujen sukusiitosaste tulee olla enintään 6,50 % neljällä polvella laskettuna (muussa tapauksessa pentue on hyväksytettävä jalostustoimikunnalla), pentueen kasvattaja on palauttanut jalostustoimikunnalle (edellistä) pentuetta koskevat kyselyt määräaikaan mennessä, kasvattaja on vastannut terveyskyselyyn…
Yhdistyksen pentulistasta netissä:
Yhdistyksellä on lisäksi seuraavat vaatimukset pentulistalla oleville pentueille:
– pentue on DNA-testattava
– kasvattajan on palautettava 3 kk pentuekysely
– kasvattajan on kerrottava pentueen isän ja emän terveystilanne ilmoituksessaan, esim. korjattu entropia, jos se ei näy koiranetissä
Yhdistys suosittelee myös:
– sukusiitosprosentiksi alle 6,5% (KoiraNet, 6 sukupolven perusteella)

JTOn kriteerit eivät saa olla ristiriidassa yhdistyksen pentulistan vaatimusten ja suositusten kanssa. Pentulistan vaatimukset ja suositukset on noudatettava täsmälleen JTOssa laadittuja kriteerejä.

Comments are closed.