Artikkelit

Tiibetinmastiffin historia 1000 vuotta ennen ja jälkeen ajanlaskumme alkua.
Pikkuserkku Himalayan Sheepdog tai Bhotia.
Suomi-Ruotsi kasvattajatapaaminen. 
Tiibetinmastiffin rotutyyppi ja rakenne Tiibetissä.
Tiibetinmastiffin rotumääritelmä ei ole tiibetiläisten laatima.
Tiibetinmastiffin rotutyypin määrittely
– mastiffi tai vuoristokoira?

 

Tiibetinmastiffin historia 1000 vuotta ennen ja jälkeen ajanlaskumme alkua.

 

Tiibetinmastiffi astuu ensimmäistä kertaa historian näyttämölle yli 3000 vuotta sitten. Muinaisessa Himalajan kuningaskunnassa Zanskarissa on kallioon hakattuja kuvia jotka kuvaavat ihmisten seurassa olevia tiibetinmastiffin näköisiä koiria.

 

Lahjakoiria Kiinaan

Vuonna 1121 ennen ajanlaskumme alkua löytyy kiinalainen maininta, että kansa nimeltä Liu, joka eli Länsi-Kiinassa, lähetti tiibetiläissukuisen koiran nimeltä ”Ngao” Kiinan keisarille Wou-Wangille. Kiinalaisten (historioitsijat Chou-Kingissä) mukaan koira oli yli metrin korkuinen ja koulutettu jäljittämään ihmisiä, mikä oli siihen aikaan tavallista Länsi-Intiassa.

Tämä käytäntö lähettää lahjakoiria Tiibetistä Kiinan keisareille on hyvin dokumentoitu ja jatkui vuosituhannesta toiseen. Han-dynastian aikana (142-87 e.Kr.) koiria Tiibetistä kuvaillaan aasin kokoisiksi ja väriltään punaisiksi. Tämä on ensimmäinen maininta syvän kullanvärisistä tiibetinmastiffeista.

1200-luvulla tiibetiläis-hallitsijat lähettivät koiria joita kutsuttiin ”Liu-Ngao” Kiinaan. Näitäkin koiria kuvaillaan aasin kokoisiksi ja kykeneviksi kaatamaan tiikerin.

 

Assyria ja Persia

900 vuotta e.Kr. kasvoi assyrialaisten ja n. 400 vuotta myöhemmin persialaisten valta Lähi-Idässä. Assyrialaiset ja persialaiset kävivät vilkasta kauppaa Intian kanssa. Suurimmillaan persialaisten hallitsema alue ulottui aina Egyptistä Himalajan juurille Intiaan.

Assyrialaiset kuvaukset suurista mastiffeistaan ovat hyvin tarkkoja. Nämä ovat yli 2500 vuotta vanhoja kivipiirroksia ja Birs Nimrudissa Ninivehin lähellä, englantilainen H. Rawlinson löysi piirroksen joka (”beyond all doubt”) esittää tiibetinmastiffia.

Kreikkalainen historioitsija Herodotus (500 e.Kr.) kirjoittaa miten persialaisten hallitsija Cyrus oli määrännyt tuotot useasta kaupungista ohjattavan hänen Intiasta tuotujen koiriensa kasvatustyöhön.

Persialaisten ylivalta niin suurella alueella perustui pitkälti heidän Länsi-Himalajan vuoristolaaksoista tuotujen hevosten ylivertaisuuteen. Ei siis ole mikään ihme, että myös tiibetinmastiffeja tuotiin samoja reittejä pitkin.

 

Alexanteri Suuri Intiassa

300-luvulla e.Kr. Alexanteri Suuri valloitti Persian. Alexanteri Suuren sotakirjuri Megasthenes on ensimmäinen eurooppalainen, joka kuvailee hyvin tarkkaan näkemiään koiria Intian sotaretken aikana (Alexanteri Suuren sotaretki Intiaan ja kuningas Poruksen kukistaminen Hydaspeksessa, 327 e.Kr.) :

Intian koira – roikkuvat korvat, valtava luusto, massiivinen ja lihaksikas, valtava jytky pää ja leveä kuono.

Curtius Rufus eli ensimmäisellä vuosisadalla ja kuvailee Intian koiran käyttöä: Intiassa kuningas Sopeithes halusi näyttää Alexanteri Suurelle koiriensa ylivertaisuutta leijonanmetsästyksessä. Neljä koiraa hyökkäsi valtavan leijonan kimppuun ja kuninkaan palvelija yritti vetää irti yhden koiran leijonan kimpusta. Mutta koira oli pureutunut niin kovaa kiinni leijonaan, että koiran jalka (josta palvelija yritti vetää koiran pois) irtosi.

Kreikkalainen maantieteilijä Strabo Pontoksesta (kuoli n. 25 j.Kr.) kirjoittaa samaa Intian koirista: Koirat purevat heti kiinni leijonaan tai härkään eivätkä päästä irti. Kerrankin härkä ehti kuolla ennenkun koira saatiin irrotettua härän turvasta.

Myös muinaisessa Roomassa tunnettiin hyvin tiibetiläisten vartio- ja taistelukoiria, jotka olivat valtavan kokoisia ja todella hurjia luonteiltaan. Gratius Faliscus, 159 j.Kr.: “Sunt qui Seras alunt, genus intractabilis irae.” (“Lisäksi, koirat joita tiibetiläiset kasvattavat ovat tunnettuja; itsepäinen rotu tunnettu hurjasta luonteestaan.”)

Intiasta löytyy kuvia tiibetinmastiffeista. Kuningas Asokan aikaan (260-222 e.Kr.) rakennetusta talosta löytyy kuva tiibetinmastiffeista, samoja kuvia löytyy myös Länsi-Intian Sanchi Topesta, Buddhalais-temppelistä. Koirat ovat leveä otsaisia, niillä on roikkuvat korvat ja pitkää karvoitusta etuosassa ja kauluri.

 

Marco Polo hurmaantui

Vuonna 1271 venetsialainen Marco Polo lähti Italiasta määränpäänä Kiina. Mm. Tiibetinmastiffi-lehti on tänä vuonna (3/2011) uutisoinut, ettei Marco Polo sinne koskaan ehkä päässyt. Tiibetinmastiffin historiaa tämä ei kuitenkaan muuta.

Marco Polo kirjoittaa tiibetinmastiffista samoja asioita kun muutkin. Koirien koko, ulkonäkö ja käyttötarkoitus ovat identtiset hänen edeltäjiensä kuvauksien kanssa. Marco Polo hurmaantui tiibetinmastiffeista ja hankki koiran itselleen. Tämä tiibetinmastiffi oli Marco Polon turvana hänen matkatessaan ympäri Kiinaa. Ja lopulta mukana myös kotimatkalla kohti Italiaa.

1400-luvun lopulla portugalilaiset purjehtivat Intiaan ja pian sen jälkeen saapuivat englantilaiset. Mutta tämä kausi tiibetinmastiffin tarinassa on jo lähihistoriaa.

Teksti: Susanne Ojala

Kirjallisuus:

Cunliffe, Juliette; Tibetan Mastiff – Special Rare-Breed Edition, 2007

Haynes, Francis; Sacred Horses of Nisaea, 1951

Rohrer, Ann; The Tibetan Mastiff: Legendary Guardian of the Himalayas / by Ann Rohrer & Cathy J. Flamholtz, 1989

Siber, Max; (Tibethund 1897) The Venerable Tibetan Mastiff / by Max Siber, revised and edited by Cathy J. Flamholtz, 1995

 

———————————————–

Pikkuserkku Himalayan Sheepdog tai Bhotia.

Käännetyt tekstit: Susanne Ojala
 
 
Kuva: W.V. Soman, The Indian Dog, 1963

Ote artikkelistä “There are more Tibetan breeds than you perhaps think”, kirjoittanut Juliette Cunliffe, sivut 64-66, Tibetan Breeds Yearbook 2010:

Himalayan Sheepdog tai Bhotia, himalajan paimen- tai vuoristokoira sekoitetaan usein länsimaissa tiibetinmastiffiin. Bhotiaa esiintyy koko Himalajan alueella, Tiibetissä, Nepalissa ja Kashmirissa, erityisesti lammaspaimenten apureina paimen- ja vahtikoirina. Bhotiaa pidetään myös kotikoirina, hyvällä koulutuksella ne soveltuvat hyvin perhekoiriksi.
Bhotia on rakenteeltaan pienempi kun tiibetinmastiffi ja sillä on pienempi ja kapeampi pää. Korkeus vain 51-63,5cm ja paino korkeintaan 30kg. Tiheä ja karhea karvoitus alusvillalla monissa eri väreissä (tavallisesti black/tan) sekä selällä kiepillä kannettu runsas, töyhtömäinen häntä.

 
Kuva: W.V. Soman, The Indian Dog, 1963

Otteita kirjasta The Indian Dog, W.V. Soman, 1963: Poimintoja Intian Kennelliiton Bhotia-rotumääritelmästä (Himalayan Sheepdog Breed Standard) ja Shri Mukundilalin kommentteja ja lisäysehdotuksia rotumääritelmään:

Roteva koira muttei massiivinen. Seistessä pitää päänsä kauniisti pystyssä, häntä hienosti kannettuna takaosan päällä. Etujalat suorat ilman pitkää karvoitusta. Keskikokoinen pää ja suht tasainen päälaki. Loiva otsapenger. Kuono kärkeä kohti kapeneva. Huulet täyteläiset mutta tiiviit. Silmät syvälle asettuneet ja tiiviit, hieman viistot, keskikokoiset. Korvat kolmiomaiset, pään kokoon suht pienet, korkealle asettuneet ja lähellä päätä vasten roikkuvat.

Bangara Mastiff (kuva alla)

 
Kuva: W.V. Soman, The Indian Dog, 1963

The Indian Dog, W.V. Soman, 1963: Bangara Mastiff on himalajan vuoristokoira-variaatio joka on kehitetty tiibetinmastiffista. Sitä käytetään tiibetinmastiffin tavoin laumanvartijana suojelemaan jakkeja ja lampaita petoeläimiä vastaan.

—————————————————
 

 

 
 
 
 

Suomi-Ruotsi kasvattajatapaaminen
Teksti ja kuvat: Susanne Ojala
 

”Olin tilannut upean tiibetinmastiffi-uroksen Tiibetistä. Mutta oli pakko perua, koska nykyisten (PEVISA-ohjelman) jalostussääntöjen jälkeläisrajoitus yhdelle tiibetinmastiffille tekee niin kalliin tuonnin täysin mahdottomaksi.”

Näin harmistelee of Zlazano-kennelin omistaja Paula Kangassalo heinäkuun alussa (2011) ruotsalaisille vierailleen. Ruotsalaiset tiibetinmastiffi-kasvattajat Monika Wahlstedt (Kennel Bod Khyi) ja Jane Otterud (Kennel Durettos) tietävät mitä koiran tuonti maksaa, ja keskustelu siirtyy kahvipöydän ääressä koirien luonteisiin. ”Pelokas tai aggressiivinen koira – ihan sama, kumpaakaan ei pidä käyttää jalostukseen”, painottaa Paula tarmokkaasti. Paula myös jatkaa, että pentua ostaessa pitäisi aina vaatia saada tavat pentueen emän. Kysymykseen, minkä ikäisenä tietää tiibetinmastiffin oikean luonteen, vastaa Paula pitkällä kokemuksellaan: 2 vuotiaana.

Paula Kangassalo on kasvattanut 471 tiibetinmastiffia (87 pentuetta), enemmän kun kaikki ruotsalaiskasvattajat yhteensä. Monika ja Jane ihastelevatkin suuresti Paulan pihalla iloisesti tervehtiviä tiibetinmastiffeja. Paula on ruotsalaisten mielestä onnistunut aivan erityisen hyvin vaalimaan oikeaa luonnetta, upeita runkoja, ilmekkäitä päitä ja hyvää luustoa. Monika katselee erityisen innolla Paulan koirien takaosan rakennetta.

Paulan nuorista aikuisista tiibetinmastiffeista osa on myynnissä. Paula ihmetteleekin miksi tiibetinmastiffi-kasvattajat ostavat lähes aina pentuja. Kun ostaa aikuisen koiran tietää mitä saa. Moni Paulan aikuisista myynti-koirista ovat jo muotovalioita, lähes kaikilla 1 tai 2 sertiä, luonteet valmiiksi kehittyneet ja terveystulokset tiedossa.

Siirrymme takaisin Paulan olohuoneeseen ihastelemaan Paulan näyttelyissä voitettuja pokaaleja. ”Minä annan kaikki pois, ihan turhia. Nehän täyttäis koko talon!”, tokaisee Paula nauraen. Ja pakkohan se on myöntää, pokaalin hinnalla saisivat näyttelyjärjestäjät varmasti keksittyä jotain paljon käytännöllisempää: Eri koiramuonavalmistajien lahjakortteja, koiratarvikkeita ja miksei vaikka pizzeriaketjun lounas, näyttelyissä kun aina tuppaa tulemaan nälkä, myös ihmisille.

Matkalla takaisin satamaan kääntyy keskustelu tärkeisiin terveystutkimuksiin Suomessa. Vuodesta 2012 alkaen pitää tiibetinmastiffi-pentueiden vanhemmilla olla myös tutkitut kyynärnivelet. Tämä on hyvä. Mutta Suomi on varmaan ainoa maa, jossa tämä vaatimus astuu voimaan ilman minkäänlaista siirtymäkautta. Tämä on hyvin valitettavaa.

Antoisa päivä osoittaa jälleen kerran miten tärkeää eri maiden kasvattajien välinen yhteydenpito on. Eikä vain netin kautta. Mikään ei voita rauhassa yhdessä istumista ja hienojen koirien tunnustelua ja arviointia.


(vas-oik) Paula Kangassalo, Jane Otterud, Monika Wahlstedt
FI MVA of Zlazano Yeti Milarepa

 

 
synt 5.3 2010 , 2 x SERT) of Zlazano Go-Ba

 
 FI MVA of Zlazano Yeti Milarepa

 

 
 
 

Tiibetinmastiffin rotutyyppi ja rakenne Tiibetissä

 

kirjoittanut: Luo Go, Tiibet

käännös englanniksi Wu Chengmin, Tibetan Mastiff Research Center, Gon Yi, Kiina

(alkuperäinen kirjoitus, Modern Molosser nro 1, tammikuu 2010)

suomeksi Susanne Ojala, kuvat The Next Reporter, People´s Daily Online, China Tibet Information Center

Tiibetinmastiffi on ainutlaatuinen rotu jolla on substanssia ja luustoa, neljä vahvaa, rotevaa ja lihaksikasta raajaa, ilman liioiteltua massaa rungossaan. Nämä ominaisuudet ovat jalostuneet erittäin karussa ilmastossa maailman korkeimmassa vuoristossa. Rodulla on vahva immuniteetti, voimakas lisääntymiskyky ja kehittyy hitaasti. Tiibetinmastiffilla on paksu turkki jonka peitinkarva on suojaava ja alla erittäin runsas eristävä alusvilla.

Tiibetinmastiffi on tuhansien vuosien ajan selviytynyt Tiibetin karussa ja niukassa luonnossa. Tiibettiläiset eivät ole systemaattisesti ohjanneet tai hakeneet ulkopuolisia vaikutteita koiriensa jalostuksessa joten suuria eroavaisuuksia rodussa ei juuri esiinny. Siksi tämä rotu on säilynyt alkuperäisenä muinaisilta ajoilta.

Jonkin verran eroavaisuuksia rotutyypeissä toki löytyy. Koirien rakenne ja rotutyyppi vaihtelee tietyssä määrin ympäristötekijöiden seurauksena. Maasto, ekologia ja pentujen hoito riippuen ruuan saatavuudella eri sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa. Seuraavassa tiibetinmastiffin eri rotutyypit Tsingzangin Ylämaalla, tyypin, rakenteen ja koirien tehtävän (funktion) mukaan.

Laakso-tiibetinmastiffi Tiibetissä (Tsang Khyi)

Tiibetissä laakso-tiibetinmastiffia kasvatetaan ensisijaisesti maan eteläisissä osissa: Cuomai, Jiazha Sanru, Cuona ja Longzi. Alueita, joissa on korkealla sijaitsevia vuoristolaaksolaitumia.

1800-luvun puolivälissä, Charles Darwin ylistää kirjassaan ´The Variations of Animals and Plants Under Domestication´ “valtavaa mustaa mastiffia” joka elää Himalajan vuoristoalueen eteläosissa Tiibetissä. Hän selvästikin viittaa suuriin tiibetinmastiffeihin jotka löytyvät tältä alueelta.

Me tiibettiläiset kutsumme yleisesti tätä tiibetinmastiffia Tsang Khyi´ksi viitaten erittäin suureen kokoon ja erityisen upeaan ja haluttuun tyyppiin. Tätä tiibetinmastiffia ylistetään tiluksien vartijana ja huolenpitäjänä sekä kauneutensa ja halutun tyypin takia. Tavallisesti me sidomme nämä koirat porttimme viereen tai molemmin puolin telttaamme vartijana, kahlittuna koirana (tiibetiksi do-khyi) kun tuntemattomat ihmiset lähestyvät.


Tsang Khyi, kuva: China Tibet Information Center

Erinomaisen uroksen tulisi olla vähintään 75cm korkea ja aikuinen narttu noin 70cm. Näillä koirilla on erittäin iso pää ja korostunut niskakyhmy takakallossa, paksut ja pitkät roikkuvat korvat, syvälle asettuneet kolmiomasiet silmät, silmäluomien punainen sisäosa näkyvissä kun koira on vihainen, ylähuuli roikkuva, löysä ja huulien (suun) takaosassa roikkuvia avoimia poimuja, korostunut täyteläinen harja säkään asti ja leveä suora selkä joka nousee loivasti kohti kapenevaa takaosaa, alalinjassa hienoinen nousu vatsaa kohti. Väreinä musta ruskein merkein (Jiama) ja kokomusta (Dongma), tietyt valkoiset merkit sallittuja. Kaikki muut värit viittaavat siihen että jalostukseen on käytetty muita tiibetinmastiffi-tyyppejä tai risteytyksiä muihin Himalajan koiriin.

Tsang Khyi tai laakso-tiibetinmastiffin erityiset ominaisuudet

1. Vartioimisen erityisasiantuntija

Koska Tsang Khyi on kookas ja roteva ja koiran ulkomuotoa on niin pitkään jalostettu tulee pään koko ja huulten pituus yhä vain korostuneimmiksi ja roikkuvimmiksi iän myötä. Tämän takia Tsang Khyi tiibetinmastiffien ei tule liikkua paimenten ja laumojen mukana koska koira ei ole parhaimmillaan petoeläimiä vastaan. Tsang Khyi ei ole tuhansiin vuosiin kuulunut laumaa-vartioiviin koiriin. Näiden koirien arvo on kotien vartijoina ja olla perheiden iloksi. Tämä tiibetinmastiffityyppi on uskollinen isäntäväelleen ja perheen kotieläimille. Koirat tunnistavat ja hyväksyvät muita ihmisiä, myös ihan vieraita ihmisiä jotka ovat isäntäväen kanssa tekemisissä. Ne eivät kuitenkaan siedä vieraita eläimiä isäntäväen kodin tai eläinten läheisyydessä, etenkään öisin. Koirat pysyvät valppaina koko yön ja partioivat tiluksia.

Kun Tsang Khyi havaitsee tunkeilijan tai uuden tilanteen voi isäntä arvioida koiran haukunnasta onko kyseessä eläin tai vieras ihminen. Myös suunta ja etäisyys ovat kuultavissa koiran haukunnasta ja isäntäväki tietää mihin varautua parhaalla tavalla. Kun vieras ihminen on saapunut koiran alueelle tämä ryntää vieraan luo haistelemaan. Jos vierailija pysyy paikoillaan hän on turvassa. Muuten koira tarttuu ja pitää kiinni tarvittavalla voimalla kunnes isäntäväki saapuu paikalle.

2. Korkeasti arvostettu ulkonäkö ja luonne

Tsang Khyin erikoinen haukunta on sointuva, rosoinen ja hyvin matala. Koiralla on aina eri äänet riippuen tiedoista ja etäisyyksistä vieraaseen kun se hälyttää isäntäväkeä. Tiibettiläiset asiantuntijat ovat sitä mieltä että Tsang Khyi´lla on vahva jyrinä joka puuttuu muilta mastiffityypeiltä. Tutkimuksien mukaan tämä erikoinen ääni on hyvin yleinen ja dominoiva piirre Tsang Khyi –tyypissä. Kun Tsang Khyi´hin jalostetaan muuntyyppistä tiibetinmastiffia voi myös haukunta muuttua. Mutta puhtaiden Tsang Khyi –mastiffien jälkeläisten haukunta on selvästi erottuva: sointuva, matala ja miellyttävä. On todella tärkeää ja arvokasta vaalia tätä erityistä tyyppiä ja ääntä.

Meille on elintärkeää arvostaa ja vaalia tätä puhdasta Tsang Khyi laakso-tiibetinmastiffia ja kunnioittaa ja suojella niiden ikivanhaa perinnettä. Näitä koiria pitää jalostaa hyvin valikoidusti ja geneettistä tietoa käyttäen. On koko ajan etsittävä ja valittava parhaita mahdollisia yhdistelmiä jalostukseen. Tämä on tärkeä aihe josta on välttämätöntä keskustella koska maailma jossa tiibetinmastiffit elävät muuttuu samanaikasesti kun koirien suhde ihmisiin.

Vielä kerran muistutus siitä, miten uniikki ja tärkeä Tsang Khyi´n ääni on. Haukunta muuttuu sitämukaan kun vieras lähestyy koiraa. Haukunta muuttuu ja tulee voimakkaammaksi kun koira nousee seisomaan, ja edelleen kun koira kävelee tai juoksee. Kun vieras ohittaa kahlitun Tsang Khyi´n tämä hyökkää ja ponnistelee, kaula kuristuu, silmät loistavat punaisina, hampaat narskuvat ja kuulemme vain käheän, huohottavan äänen. Kaikki tämä on osoitus koiran raivokkuudesta. Ja vaikka koiran käyttäytyminen antaa ylimääräisiä sydäntykytyksiä, voimme kuitenkin loppujen lopuksi nauttia turvallisuuden tunteesta, levollisin ja huojentunein mielin. Ilahduttavaa katseltavaa.

Ylämaan tiibetinmastiffi (Dro-Khyi, ei pidä sekoittaa do-khyi ”kahlittu koira” –sanaan)

Ylämaan tiibetinmastiffi, tai laidunmaan Dro-Khyi tiibetinmastiffi kuten jotkut ihmiset tätä koiraa kutsuvat löytyy seuraavilta alueilta: Gannan, Tsinghai ja Cichuan Zang. Erinomaisia ja tyypillisimpiä ylämaan Dro-Khyi tiibetinmastiffeja löytyy Hequ´sta. Herrojen Cui ja Yang´in mukaan (Agricultural College, Gansu) tätä tiibetinmastiffi-tyyppiä löytää ennenkaikkea Hequ´n alueella. Tiibettiläiset kutsuvat koiria nimellä Dro-Khyi tarkoittaen ”tiibetinmastiffi joka elää preerialla tai ruohikkoalueella”. Tyypillisiä piirteitä koiralle ovat:


Dro-Khyi, kuva: People´s Daily Online

1. Suuri koko, roteva vahva runko ja luusto, tarkoituksenmukaiset ja tasapainoiset liikkeet. Erinomainen aikuinen uros on vähintään 73cm korkea, ja tulisi olla huomattavan kookkaampi. Aikuinen narttu tulee olla reippaasti yli 65cm. Koiralla on iso pää ja korostunut niskakyhmy takakallossa, korvat ovat pienemmät kun Tsang Khyi´llä. Ylähuuli on roikkuva, löysä ja laahaava. Kaulassa ja kasvoissa vähintään kaksi selvää ihopoimua. Selkä on leveä ja tasainen ja nousee selvään pisteeseen hartioille. Maltillinen nousu alalinjassa. Kantaa häntäänsä kiepillä selän päällä.

2. Väriltään yleisimmin musta ruskein merkein, musta tai kulta. Muita värejä esiintyy, kuten harmaa tai valkoinen, mutta nämä ovat ennemmin risteytyksiä.

3. Turkin tulisi olla runsas ja paikotellen pitkä, vahvaa laatua ja kylmältä suojaava.

4. Preerialla tiibetinmastiffin luonne on hirmuinen ja aina valpas. Koira on hyvin uskollinen isännälleen ja tekee työnsä. Voi olla hyvin suojeleva ja tunkeilijoita vastaan agressiivinen, hyökkäävä villejä eläimiä kohtaan. Vahvasti laumaa vartioiva, koira voi vartioida koko yön kävellen tiluksien ympäri suojellen ihmisiä ja laumaa.

5. Dro-Khyi´llä, tai ylämaan tiibetinmastiffilla on ohuempi ja korkeampi haukunta kun Tsang Khyi´llä. Vaikkakin hyvin kuuluva, ääni ei ole niin sointuva ja miellyttävä. Tämä on roteva koira jolla on paksummat ihopoimut kaulassa ja kasvoissa kun Tsang Khyi´llä. Osoituksena että näiden kahden tyypin välillä on eroja joita pitää huomioida tulevissa jalostusohjelmissa.

Näiden kahden tyypin välillä (ylämaa/preeria/Dro-Khyi tiibetinmastiffi ja laakso/Tsang Khyi tiibetinmastiffi) ei ole suurempia funktionaalisia eroja kun haukunnan sointuvuus. Molemmat tyypit soveltuvat parhaiten vartioimiseen, olemaan iloksi ja näitä koiria tulisi suosia jalostettavaksi, ennemmin kun muita paikallisia paimenkoiria.

Zhongyuan Tibetan Mastiff Research Center on suuresti edesauttanut tiibetinmastiffin vaalimisessa. Siellä on monta ideaalia ylämaa/preeria/Dro-Khyi tiibetinmastiffia. On kuitenkin kiirellistä perustaa ja kehittää korkealuokkainen geneettinen tietopankki parhaimmille tiibetinmastiffi-linjoille.

Länsimaalaisille tiibetinmastiffi on yleinen käsite molemmista tyypeistä, Tsang Khyi laakso-tiibetinmastiffi ja ylämaa Dro-Khyi tiibetinmastiffi. Molemmat ovat kookkaita ja upeita mastiffeja joilla on roikkuvat, löysät huulet.

Leijonatyyppinen tiibetinmastiffi

On vaikeaa ja harvinaista löytää puhdasta pitkäkarvaista leijona-tiibetinmastiffia Tiibetissä, vaikkakin sitä paikoin esiintyykin laajemmin. Sen alkuperäiset alueet Tiibetissä ovat Shangnan, A´li ja Changdu. Ja koiria löytyy myös Diping paimentolaisilla Yunan´issa Kiinassa. (Tämä koira on myös yleisempi joissain länsimaisissa kenneleissä.)


leijona-tiibetinmastiffi, kuva: The Next Reporter

Tämä tyyppi on hyvin valpas, voi olla aggressiivinen, paimentolaisten vahtina tavallisesti kahlittuna koirana/do-khyi aitaan tai molemmin puolin nomadien telttaa. Erinomainen leijona-tiibetinmastiffi uros on korkeintaan 70cm korkea sää´än kohdalta, narttu korkeintaan 65cm. Koiralla on pyöreämpi pää, iso ja lyhyt kuono jossa tiukemmat huulet. Leveä selkä ja pitempi runko. Sää´än kohta ei ole selvästi näkyvissä koska on tuuhean karvan peitossa (kuten Chow Chow). Karvoitus peittää koko rungon. Värit ovat tavallisesti harmaa, harmaa ruskein merkein, musta ruskein merkein tai musta. Valkoinen tai kultainen leijona-tiibetinmastiffi on tavallisesti Dro-Khyi´n tai muun Himalaja-koiran risteytys.

(Herra Luo Go on syntynyt ja elänyt koko elämänsä Tiibetissä. Hän on entinen Lhasan pormestari ja tiibetinmastiffien kiistaton ykkösnimi rotuasiantuntijana. Herra Luo Go on yli 70 vuotias ja elänyt tiibetinmastiffien kanssa koko ikänsä. Hänen uniikki tietonsa ja kokemuksensa tiibetinmastiffeista perustuu rodun kasvatustyöhön aina aikaan ennen Kiinan Tiibetin valloitusta 1950-luvulla.)

Lue tästä alkuperäinen artikkeli englanniksi. Herra Luo Go´n artikkeli alkaa sivulla 3:
TibetanMastiff-DefiningMayorFINAL2MM

———————————————————————————

Tiibetinmastiffin rotumääritelmä ei ole tiibetiläisten laatima

Koiramme-lehti 04.2011, kirjoittanut: Susanne Ojala

Suomen Kennelliiton julkaisemassa Koiramme-lehdessä (tammikuu 1-2, 2011) oli rotuesittelyvuorossa tiibetinmastiffi. Kirjoituksessa esitellään rodun nykypäivää Suomessa ja Nepalissa, ja historiaa. Historiallinen kuvaus tiibetinmastiffin alkuperäisestä ulkonäöstä ja koosta kuitataan sanoilla ”lievää liioittelua”. Historiallisia kuvia ei kirjoituksessa ole lainkaan. Kiinan väitetään ”vuosisatojen aikana tuhonnut Tiibetiä” ja ”Tiibetinmastiffi onkin aikojen saatossa muuttunut ja on yhä muuttumassa koko ajan kiinalaisempaan suuntaan; koirien koko kasvaa, turkin määrä kasvaa samalla kun laatu heikkenee. Koirilla, jotka oikeasti ovat hyvin kuivia, on nykyään irtonahkaa joka puolella sekä poimuja kuin shar peillä.”

Rodun tämän päivän käytöstä, artikkelissä sanoilla ”Himalajan vuoristossa” jätetään mainitsematta että kirjoituksessa on kyseessä Nepalin köyhä maaseutu. Kuvaukset että koirat ”ovat rakenteeltaan kuivia, niissä ei ole mitään liioiteltua kuten ylimääräistä nahkaa tai karvaa” ja että ”koiria ei kasvateta ulkonäöllisin perustein” ovat myös Nepalista ja täysin ristiriidassa tiibetiläisten käsityksien kanssa rodustaan nimeltä tiibetinmastiffi.

Paljon eri koiratyyppejä
Himalajan valtavalla vuoristoalueella on vuosituhansien aikana kehittynyt erityyppisiä koiria hyvin eri tehtäviin. Historialliset dokumentit, kirjoitukset, piirrokset ja valokuvat osoittavat tämän todeksi:

– hyvin pieniä palatsien ja luostarien lemmikkejä sekä kattorakennelmien tähystäjiä
– ketteriä ja kevyitä paimenkoiria
– eri riistaan soveltuvia metsästyskoiria
– vahvoja, itsenäisesti työskenteleviä karjanvartioita
– suuria, raskaita kylien, luostarien ja palatsien vartiokoiria

Näiden selvästi erityyppisten koirien välillä on valtava kirjo välimuotoja. Suurin osa Himalajan vuoristoalueella elävistä koirista ovatkin vähän sitä sun tätä. Koiria, joita käytetään moniin eri tehtäviin. Koiramme-lehden kirjoituksessa (kuvat sivuilla 34, 37 ja alakuva sivulla 40) on tyypillisiä Nepalissa esiintyviä kevyitä paimen-vahtikoiria.

Hyvin lyhyt historiikki
Kiina valloitti Tiibetin vuonna 1950. Ennen sitä Tiibetissä elettiin vuosituhansia hyvin eristäytyneesti. Valloituksen jälkeen alkoi Kiinan systemaattinen Tiibetin kulttuurin tuhoaminen ja maan riistäminen. Tiibet suljettiin täysin ulkomaailmalta.

Ennen vuotta 1950 Tiibetistä tuotuja koiria ei enää esiinny länsimaisten tiibetinmastiffien linjoissa. Myös Suomen tiibetinmastiffi-kanta polveutuu koirista, jotka rodun pelastamiseksi tuotiin Kiinan valloituksen jälkeen Intiasta, Nepalista ja Bhutanista. Amerikkalaiset onnistuivat vasta muutama vuosikymmen sitten tuomaan ensimmäiset todistetusti suoraan Tiibetistä polveutuvia koiria Taiwanista. 1990- ja 2000-luvut ovat kuitenkin avanneet rajat sekä Kiinaan että Tiibetiin. Länsimaiset koirakasvattajat, -tuomarit ja -harrastajat ovat matkoillaan voineet todeta, että Tiibetissä esiintyy edelleen täysin alkuperäisiä kaikkien eri koiratyyppien edustajia.

Tiibetinmastiffi tänä päivänä
Tiibetinmastiffi on tämän päivän Kiinassa haluttu statussymboli. Kalleimmasta tiibetinmastiffista on maksettu jopa $1.500.000. Lukemattomat kiinalaiset tiibetinmastiffi-kennelit jalostavat rotua kiinalaisten mieltymyksien mukaan.

Viime vuonna (2010) saimme vihdoinkin englanniksi käännetyn, ensimmäisen kautta historian, tiibetiläisten oman kuvauksen tiibetinmastiffista kotimaassaan Tiibetissä (katso tästä!: Tiibetinmastiffin rotutyyppi ja rakenne Tiibetissä, kirjoittanut: Luo Go, Tiibet).
Tiibetistä ja Kiinasta on viimeisten 10 vuoden aikana tuotu todella upeita tiibetinmastiffeja länsimaihin. Näiden koirien jälkeläisiä on jo Suomessakin.

Kiinassa ja Tiibetissä tunnetaan tänä päivänä reippaasti yli 100 täysin erillistä ja puhdasrotuista tiibetinmastiffi-linjaa. Rotumme tilanne on aivan ainutlaatuinen koiramaailmassa. Meillä on mahdollisuus laajentaa geenipooliamme lähes loputtomalla materiaalilla koirien alkuperäismaasta.

Kiinalaisten tiibetinmastiffi-ihanteet eivät miellytä kaikkia suomalaisia rodun harrastajia. Aitoja historiallisia kuvauksia rodusta ja tiibetiläisten omia näkemyksiä koiristaan on meidän kuitenkin syytä kunnioittaa. FCI´n alaisina meidän on noudatettava voimassa olevaa rotumääritelmää. Mutta on muistettava, että tämä rotumääritelmä ei ole tiibetiläisten asiantuntijoiden laatima.

Tiibetinmastiffin rotutyypin määrittely
– mastiffi tai vuoristokoira? Osa 2

 
kirjoittanut: Richard W. Eichhorn, USA, 2010
suomeksi Susanne Ojala, kuvat Minna Tallberg

Tämä artikkeli (editoimaton versio) on jatkoa maailmankuulun tiibetinmastiffi-asiantuntijan, -kasvattajan ja –tuomarin Richard W. Eichhornin (Drakyi Tibetan Mastiffs) kirjoitukselle, joka julkaistiin ´Modern Molosser´issa tammikuussa 2010. Käännös on mahdollisimman tarkka sekä sisällöltään että käsitteistöltään, vain tietyin osin on teksti mukautettu Suomen olosuhteisiin. Lainaukset ovat jätetty artikkelin alkuperäiskielelle jotta tarkka historiallinen autenttisuus korostuisi.Richard W. Eichhorn toivottaa teidät tervetulleiksi historialliselle matkalle: ”Read what history has to say about the present-day heated controversy that divides the breed surrounding the Tsang Khyi-mastiff type and the Do-Khyi-mountain type. Do present day standards have it wrong?”

Himalajan matkaajat ovat vuosisatojen saatoksessa dokumentoineet miltä tiibetinmastiffi näytti, ja näyttää vielä tänäkin päivänä. Tiibetin pääkaupungin Lhasan edellinen pormestari ja maailmankuulu tiibetinmastiffien rotuekspertti herra Luo Go on määrittänyt suuntaa näyttävässä, uniikissa artikkelissään tiibettiläisrodun eri tyyppejä ja näiden rakenteita: Tsang Khyi & Dro-Khyi / mastiffi-tyypit (laakso & ylämaa) ja leijonatiibetinmastiffi / vuoristokoira–tyyppi (Kääntäjän huom: tämä tyyppi muistuttaa eniten FCI-rotumääritelmän mukaista ”Do-Khyi -tiibetinmastiffia”). Tämän artikkelin tarkoitus on edelleen määritellä ja dokumentoida näitä selviä eri rotutyyppejä, jotta oikea ymmärrys rodusta rohkaisisi erinomaisten ja oikeanlaisten yksilöiden valitsemiseen jalostusohjelmiin ja voittajiksi näyttelykehiin.
(Kääntäjän huom: Do-Khyi tarkoittaa tiibetiksi ”kahlittua koiraa”, ei tiibetinmastiffia. FCI on virheellisesti nimennyt tiibetinmastiffin Do-Khyiksi, eivät tiibettiläiset!)
Lähestyessämme ja ymmärtääksemme tätä vaikeaa aihetta, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että tiibetinmastiffi on täydellinen mastiffin ja vuoristokoiran yhdistelmä. Se on mastiffi, joka toimii vuoristokoirana ja vuoristokoira, joka on mastiffityyppinen ja –kokoinen. Se on vaikuttava koira, joka on kehittynyt ja sopeutunut selviytymään äärimmäisen kovassa ilmastossa ja maasto-olosuhteissa ”maailman katolla”. Tuloksena on tasapainoisesti, voimakkaasti, määrätietoisesti ja tehokkaasti liikkuva vuoristokoira, jolla on mastiffin mittasuhteet ja (tyypistä riippuen) pisin leijonamainen karva kaikista molossikoirista.
Meidän on myös hyväksyttävä ristiriita joka syntyy, kun kaukoidässä tiettyyn käyttöön ja tehtävään kehitetty rotu yritetään mukauttaa länsimaisiin rakennestandardeihin ja survoa rotu kapeakatseisiin rotumääritelmiin. Jos oikeasti haluaisimme säilyttää ”aidon” tiibettiläisen rodun, meidän tulisi kunnioittaa vallitsevia tiibettiläisiä rotumuotoja eikä muokata niitä mahtumaan yhden tiibetinmastiffi-rotutyypin alaisuuteen. Meidän tulisi silloin kunnioittaa alkuperäisiä erilaisuuksia rodun sisällä ja jakaa rotu eri roturyhmiin eri rotumääritelmillä ja jalostusohjelmilla. Tiibetissä ja koko Kiinassa näitä alkuperäisiä eroavaisuuksia kunnioitetaan ja koirat jalostetaan ja arvostellaan näyttelyissä erikseen tyypin, värin ja karvanlaadun mukaan:

-tiikeri / mastiffi
-leijona / vuoristokoira
-lumi / valkoinen
-partainen (bearded) / Khyi Apso

Länsimaissa nämä eri rotutyypit on mahduttava yhden ainoan rotumääritelmän raameihin (esim. AKC ja FCI). Olipa kyseessä mastiffityyppinen, vuoristokoira, pitkä- tai karkeakarvainen, kaikkine eri värivariaationeen. Ei ihme että tuloksena on sekaannuksia, epäjohdonmukaisia sijoituksia näyttelyissä sekä keskinkertaisia ratkaisuja jalostusohjelmissa. Kasvattajina ja tuomareina meillä on velvollisuus pysyä uskollisina rodun alkuperäisyyden vaalimisessa. Meidän on syytä pitää mielissämme tiibettiläisten oma ja alkuperäinen näkökohta rotuunsa (/ rotuihinsa), olipa nykyinen rotumääritelmämme mikä tahansa. Rotumääritelmät muuttuvat koko ajan riippuen kuka milloinkin on päättämässä. Alkuperäisyys ja asioiden paikkaansapitävyys ei aina kulje käsi kädessä uusien trendien tai tietyn tyyppisten kasvatusohjelmien suosimisessa. Onneksi meillä on laajat historialliset dokumentit rodustamme jotka objektiivisesti osoittavat ns uusien historiallisten tulkintojen virheellisyyttä sekä pyrkimyksiä muuttaa rotua sen mukaan mitä päättävien tahojen kenneleissä sattuu löytymään.

Arvostettu kirjailija ja historioitsija Robert B. Ekvall on tunnettu tiibetinmastiffi-maailmassa. ROLE OF THE DOG IN TIBETAN NOMADIC SOCIETY vuodesta 1963 on tarkka kuvaelma rodustamme: ”There are two varieties or breeds; the true Tibetan mastiff – which is somewhat rare – and another equally ferocious and almost equally large mongrel. The latter undoubtedly has, among other strains, more or less mastiff blood. The mastiffs, known variously as Sang Khyi (Sang dog) or TSang Khyi (dogs of Tsang) constitute what Tibetans call a ‘bone line’ and considerable efforts are made to keep the breed pure. Their possession is somewhat of a status symbol; it is very difficult to find one for sale; and if found the price is usually that of a good horse. They have the typical heavy muzzle, high domed head, hanging lips, the red of the eyelid showing and massive forequarters of the mastiff breed. The rather long tail is somewhat lightly feathered and carried in a loose curl. In color they are usually black, always so if considered pure bred – with tan trim on the face, neck end legs, usually some white on the throat and chest, and a tan spot over each eye; from which they get the name Mig bZHi Can (four eyed one[s]). As to size, the one I had weighed 160 pounds. Their most distinctive characteristic is an incredibly heavy baying bark – much more like the sound of a fog horn than the outcry of any animal. The mongrel watchdogs, which are far the more numerous, are little, if any smaller than the mastiffs and quite as ferocious. But in their bark they do not have quite the foghorn quality or tone which distinguishes the true mastiff. In coloration they exhibit greater diversity; ranging from pure black to grey wolf color and even an occasional white one. Their pelage is somewhat longer than that of the mastiffs, they have somewhat wide and flatter heads with more pointed muzzles, and the heavily feathered tail is carried in a tight curl over the back. Their proper function in life, however, is as watchdogs, and as such they are savage and alert. Their mission in life, as defined by the Tibetans, is to “guard wealth against beasts of prey and thieves” and to the fulfillment of this mission they bring vigilance and ferocity.”

Itsekin tiibetinmastiffi-omistajana Robert B. Ekvall painottaa, ”there are two varieties or breeds”, on olemassa kaksi tyyppiä tai rotua. Ja näin on tänäkin päivänä. Sang Khyi / Tsang Khyi on arvostettu ja puhdasrotuinen, harvinainen ja harvoin myynnissä, kallisarvoinen statussymboli. Tällä koiralla on vahva kuono, korkea niskakyhmyinen pää, roikkuvat huulet, silmäluomien punainen sisäosa näkyvissä, voimakas etuosa, pitkä ja löysästi selälle kaartuva harva-hapsuinen häntä, väriltään black/tan, valkoista kaulassa ja rinnassa. Massiivinen koira jolla on syvä ja matala haukunta, kun sumutorvi. Tämä määritelmä Tsang Khyi-mastiffista on identtinen pormestari Luo Go´n kuvauksen kanssa arvostetusta ja suojellusta koirasta tämän päivän Tiibetissä. Ekvallin toinen tyyppi tai rotu-variaatio kuvataan ”sekarotuisena” koirana, joka voi olla hieman (jos lainkaan) Tsang Khyi´tä pienempi ja samanveroinen luonteeltaan. Tämä koira on määrältään paljon yleisempi kun Tsang Khyi ja siinä on vaihtelevasti mastiffiverta. Näillä koirilla ei ole sama syvä haukunta ja niitä esiintyy monissa eri väreissä mm musta, sini / harmaa jopa valkoisia. Karva on pitempi, kallo leveämpi / litteämpi, kuono hienostuneempi ja häntä kannettu kireämmällä kiepillä korkeammalla selällä. Myös tämä kuvaus tästä toisesta rotutyypistä osuu yksiin pormestarin määritelmän kanssa. Näitä molempia eri koiratyyppiä tuotetaan tänä päivänä monissa jalostusohjelmissa puhdasrotuisina tiibetinmastiffeina.


Euroopassa kasvatettu tiibettiläisten ihannoiva MASTIFFI-tyyppinen tiibetinmastiffi. Koira on Bhadra Rishiwa Z Kaskay, omistajat Priit ja Thea Poldmae.
 

Euroopassa kasvatettu, kaunis FCI´n nimeämä ”Do-Khyi”-tyyppinen tiibetinmastiffi. Koira on of Zlazano Atisha, omistajat Heidi Roiha-Laakso ja Minna Huhtinen.

Han-dynastian Kiina (142-87 ennen ajanlaskumme alkua) kuvaa tiibettiläisiä koiria “aasin kokoisina” (Marco Polon sama huomio 1200-luvulla), jotka esiintyvät “punaisessa värissä”. Luonnontieteilijä Bryan Houghton Hodgson kuvasi rotua 1842 ”There are several varieties,” ja määrittää väreiksi ”Black, black and tan or red with more or less of white. Some have a fifth toe behind [rear dewclaw = taka-kannuskynsi],”. Tämän seikan mainitsee myös Charles Darwin teoksessaan ´Animals and Plants Under Domestication´ vuonna 1868. Bryan Houghton Hodgson kuvaus löytyy ´Tibetan Mastiffs, 5-clawed and 4-clawed variety,´ joka on julkaistu teoksessa ´DOGS of the last hundred years at the British Museum´ (Natural History). Bryan Houghton Hodgson jatkaa kuvaustaan kahdesta variaatiosta: ”The variety from Lhassa is the most beautiful variety, and is almost always black with tan legs and a fifth or false toe front and rear,” ja ”The Mustang variety is much smaller, bright red in color, with small eyes: this variety does not have the rear fifth toes.”
W.C. Martin kirjoitti ´Knight’s Weekly Volume, The History of the Dog´ vuonna 1845: ”The Thibet Mastiff exceeds the English Mastiff in size, and has a still more lowering expression of countenance, from the skin of the eyebrows forming deep wrinkles, running to the sides of the face, and from the thick pendulous deeply sagging lips. These huge dogs are the watchdogs of the tableland of the Himalaya about Thibet. The body is covered with rugged hair, of black colour, passing into yellow or tawny red shadings about the limbs, over the eyes, and on the muzzle: and the tail is well-furred, and arched over the back.”

Saksalainen luonnontieteilijä ja koirarotujen ekspertti, professor Dr. Leopold Fitzinger kuvasi tiibetinmastiffia vuonna 1891: ”Canis molossus tibetanus. This breed is also a pure variety of the Molossus, whose unique characteristics are the result of selective adaptations to his geographical environment, and to climatic influences thereof.” ”Even the largest specimens of the common European Mastiff varieties do not attain the size of the Tibet Mastiff…The head is larger, the back of the head is more pronounced…the muzzle is broader and more blunt…the lips are longer and therefore more deeply sagging. The skin of the cheek region is looser, the ears are longer and more rounded, and the eyes are somewhat smaller. Aristotle considered the Tibet Mastiff to be a bastard produced by crossbreeding a domesticated dog with a tiger.”
Max Siber, kirjoittanut ´Der Tibethund´ (1897), dokumentoi monien kirjailijoiden / matkaajien / historioitsijoiden löytöjä: ”The color of the Tibet Mastiff ranges from black to a light golden brown or red, but the vast majority of them are black in color with rust-colored markings,”(Kreivi Bela Szechenyi vuonna 1879);”Four feet in length from the tip of the nose to the onset of the tail, and had a height at the withers measuring two feet and ten inches [34″],” (Gill, 1880); ”The lips are deeply sagging…the mask has deep wrinkles…deep-set bloodshot eyes…pure black…brown and dark wolf-gray individuals; the latter usually have black masks and black-tipped guard hair…the giant, indeed the Goliath among the dog breeds, beside which even English Mastiffs, St. Bernards and Newfoundlands would appear small,” (J. A. Petersen, 1895); ”But there is considerable variation with regard to coat color…black…black with rust-red…rust-brown, light brown or golden red markings…others brown with yellow markings [chocolate and tan]…In addition, some are fawn-colored or deep red…Others are dark-colored with a black saddle…The Tibet Mastiff’s head is disproportionate…The lips of the Tibet Mastiff sag. The eyes are deeply set, with bloodshot conjunctivae…[rear] Dewclaws…all Tibet Mastiffs have them” (M. Siber, 1897).
Vuonna 1900 pastori H.W. Bush kirjoittaa Tsang Khyi-mastiffista: “There are plenty of inferior specimens, but the huge big dog with the massive head, rounded skull, pendulous flews, small dark eyes showing much haw, plenty of wrinkle, almost invariably black with tan points, is only as a rule to be found in the larger monasteries, or outside the premises of the richer Tibetans.” Kyseessä ei siis ole hienostuneempi vuoristokoiratyyppi jota pastori Bush kuvaa ”inferior specimens,” vaan arvostettu mastiffi jota pidettiin luostareissa tai varakkaiden omistuksessa.
Samaa kuvaa koirakuvittaja ja –kirjailija Richard Strebel vuonna 1905: ”The Tibetans recognize two varieties- the rough and the smooth, though they value the rough most. The two strains, for they are not distinct breeds, resemble each other in every respect except coat.” “The two different types, the lighter animal and the much more massive one with heavier bone and wrinkled face…..Only the lighter type of dog was able to keep up the chase with the horses. The heavy type would have been quite incapable of reaching the speed of the horse but was used to hunt lion and bear.” “The fact is that the lighter type of animal is the natural original type, and the larger, heavier type, the purposefully bred one.”
Rodun ihailija ja yksi USA´n rotuyhdistyksen perustajista, Donald Messerschmidt, kertoo 1986 keskusteluistaan tiibettiläisen perheen kanssa kun hän työskenteli Nepalissa. Hän kuvailee ”Do-Khyi” / vuoristokoiran ja Tsang Khyi / mastiffin eroa oivallisesti: ”KHYI (”dog”), of Tibetan Mastiff (aka Bhotia as we know it), is the well-known livestock flock protection dog kept by the Drog-pa nomadic herders of western Tibet and shepherds of the Himalayan regions. This dog is renowned as a fighter, controlling wolves and other predators. It makes its rounds of the yak or sheep herds during the night, and has a good, deep bark. It has a sharp scenting ability known as zi nobo in Tibetan, and is a good tracker. It is also accustomed to cold and windy weather. Its hair is not exceedingly long; it has a good solid head and body, with a bushy tail over the back. In short, all that we consider prime [flock guardian] Tibetan Mastiffs to be. The best colors, my friends say, are a black and tawny dog with two ’eye spots,’ or an all black dog with a white star on its chest.” Messerschmidt jatkaa kuvaamalla mastiffia: ”(T)SANG KHYI, (”best dog”), are sometimes referred to as Do-khyi (”tied dog”). Compared with the ordinary KHYI above (Tibetan Mastiff), the (T)SANG KHYI in its prime is a rare dog. The (T)SANG KHYI is primarily a guard dog, typically tied at the gate of monasteries and farm compounds. It has, according to a Tibetan saying, ’Big head, big ears, big mouth (jowls) and big bark,’ but my friends were quick to point out that it is not a good running dog and has a generally narrow and poorly structured rear end. The (T)SANG KHYI is known for its ferocity as a barker, especially at night.”
Tästä herääkin kysymys, miten meidän pitäisi tulkita tiibetinmastiffin kaksijakoista historiaa ja sopeuttaa nämä tosiasiat tähän päivään? Rotu on tällä hetkellä jakautunut kahden eri ryhmittymän välille. Tsang Khyi (ja Dro-Khyi) mastiffi-tyyppi on määrätietoisesti jalostettu ”purposefully bred” kautta historian, niitä löydetään ennen kaikkea luostareissa ja ovat nykyään varakkaiden ihmisten omistuksessa. Nämä ihmiset eivät halua rotunsa sekoitettavan ”Do-Khyi” / vuoristokoiraan jonka luonnollinen alkuperäinen tyyppi ”natural original type” perustuu nomadi-elämäntapaan. Kuitenkin nämä kaksi eri tyyppistä ja eri käyttöön kehitettyä koiraa pitää länsimaissa jalostaa saman rotumääritelmän mukaan. Tuloksena tästä näyttelykehissä palkitaan tänä päivänä hyvin eri tyyppisiä koiria riippuen tuomarien mieltymyksistä. Luonnollinen seuraus onkin, että jalostetaan koiria jotka edustavat molempia tyyppejä. Näitä tuomarien on helpompi valita voittajiksi astumatta kenenkään varpaille.
Tiibettiläiset ovat tuhansia vuosia jalostaneet suuria mastiffityyppisiä koiria suojelemaan omaisuuttaan. Samaan aikaan he myös käyttivät sekarotuisempaa vuoristokoiratyyppiä lähes samoihin tehtäviin. Tänäkin päivänä tiibettiläiset erottavat näitä kahta eri tyyppiä toisistaan. Rodun ”pelastamiseksi” tuotiin mm Nepalista, Intiasta ja Bhutanista länsimaihin 1950, –60 ja -70 luvuilla jalostukseen koiria, jotka nimettiin tiibetinmastiffeiksi. Todellisuudessa nämä koirat olivat vuoristokoiratyyppiä, eivät puhtaita tiibettiläisiä mastiffeja. Nyt Kiinasta tuodaan länsimaihin tiibettiläisten ja kiinalaisten rotumääritelmien mukaisia koiria, sekä mastiffeja että vuoristokoira-tyyppisiä. Kuitenkin nämä koirat joutuvat meillä saman rotumääritelmän alaisiksi. Rotumääritelmä, joka alunperin laadittiin vain vuoristokoiratyyppisten mukaan.
Herra L. Jacob kuvaili näkemiään tiibetinmastiffeja Tiibetissä vuonna 1901:
“A group of twenty Thibetan (Mastiff) dogs might be taken at random, and if arranged in line, the most mastifflike animal at one flank and the most sheepdog-like at the other, the rest being sorted in between by gradation, it would be absolutely impossible to say where the one variety ended and the other began.”

Lue tästä alkuperäinen artikkeli englanniksi:
MMMayor2Finaldraft