Rotumääritelmä

Nykyinen FCI´n rotumääritelmä tiibetinmastiffille:

Ryhmä: 2 FCI:n numero: 230, Hyväksytty FCI 02.04.2004 SKL-FKK 24.10.2007

Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry

TIIBETINMASTIFFI (DO-KHYI)

Alkuperämaa: Tiibet

Vastuu: FCI

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, vahti- ja vartiokoira.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Alaryhmä 2.2 vuoristotyyppiset molossit. Käyttökoetulosta ei vaadita.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Tiibetinmastiffi (do khyi) on ikivanha Himalajan paimentolaisten työkoira ja Tiibetin luostareiden perinteinen vahti. Rotu on ollut voimakkaasti myyttien verhoama aina antiikin ajoista lähtien. Aristoteleen (384 – 322 e.Kr.) maininnasta Aasiaan vuonna 1271 matkanneen Marco Polon kuuluisiin kirjoituksiin saakka kaikki historialliset selonteot ylistävät tiibetinmastiffin niin fyysistä kuin psyykkistäkin luontaista vahvuutta ja vaikuttavuutta. Jopa sen haukkua on kuvailtu ainutlaatuiseksi ja erittäin suuresti arvostetuksi rodun erityispiirteeksi. Menneiden aikojen johtavat eurooppalaiset kynologit kuten Martin ja Youatt, Megnin, Beckmann ja Siber sekä Strebel ja Bylandt ovat kattavasti kuvailleet tiibetinmastiffirotua, sillä heitä on kiehtonut sen alkuperä ja osuus tiibettiläisessä kulttuurissa. Rotua on jopa pidetty kaikkien kookkaiden vuoristokoira- ja mastiffirotujen esi-isänä. Yksi ensimmäisistä tunnetuista länteen saapuneista tiibetinmastiffeista oli uros, jonka lordi Hardinge (Intian silloinen varakuningas) lähetti Länsi-Intiasta kuningatar Viktorialle vuonna 1847. Myöhemmin, 1870-luvulla, Edward VII (silloinen Walesin prinssi) toi kaksi koiraa mukanaan Englantiin. Varhainen muistiinmerkitty tieto on tiibetinmastiffipentueesta, joka syntyi Berliinin eläintarhassa vuonna 1898.
YLEISVAIKUTELMA: Voimakas, raskastekoinen, hyvärakenteinen ja vankkaluustoinen. Olemus on vaikuttava, arvokas ja eleetön. Koirassa yhdistyy majesteettinen vahvuus, vankkuus ja kestävyys; se soveltuu työskentelemään kaikenlaisissa ilmasto-olosuhteissa. Rotu on hitaasti kehittyvä, nartut kehittyvät valmiiksi vasta 2 – 3-vuotiaina ja urokset aikaisintaan 4-vuotiaina.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: • Etäisyys niskakyhmystä otsapenkereeseen on sama kuin otsapenkereestä kirsun kärkeen, joskin kuono voi olla hieman lyhyempi. • Runko on hieman säkäkorkeutta pitempi.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Itsenäinen ja suojeleva, kunnioitusta herättävä. Erittäin uskollinen perheelleen ja reviirilleen.
PÄÄ: Leveä, raskas ja voimakas. Aikuisella koiralla voi olla päässä poimu, joka ulottuu silmien yläpuolelta suupieleen. KALLO-OSA: Leveä, vain hieman kaareva. Niskakyhmy on selvästi korostunut. OTSAPENGER: Selvästi erottuva. KIRSU: Leveä ja karvapeitteen väristä riippuen mahdollisimman tumma. Sieraimet ovat avoimet. KUONO-OSA: Melko leveä, täyteläinen ja syvä. Kuonon kärki on neliömäinen. HUULET: Hyvin kehittyneet ja alaleuan peittävät. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta ts. yläleuan hampaat asettuvat tiiviisti alaleuan hampaiden eteen; hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. Tasapurenta hyväksytään. Hampaat asettuvat tiiviisti. SILMÄT: Keskikokoiset, kaukana toisistaan, soikeat ja hieman viistot. Silmät ovat väriltään mitä tahansa ruskean, karvapeitteen väriin sointuvaa sävyä, mitä tummemmat sen parempi. Silmäluomet ovat tiiviit. Ilme kuvastaa omanarvontuntoa. KORVAT: Keskikokoiset, kolmiomaiset ja riippuvat, kallon ja silmän väliselle tasolle kiinnittyneet, eteenpäin taittuneet ja suuntautuneet, tiiviisti päänmyötäiset; tarkkaavaisen koiran korvat suuntautuvat eteenpäin. Korvalehdet ovat pehmeän ja lyhyen karvan peittämät.
KAULA: Vahva, lihaksikas ja kaareva. Löysää kaulanahkaa ei saa olla liikaa. Kaulassa on tiheä- ja pystykarvainen kaulus, joka on nartuilla uroksia vähemmän korostunut.

RUNKO: Vahva. SELKÄ: Suora ja lihaksikas. LANTIO: Leveä ja melko tasainen. RINTAKEHÄ: Varsin syvä, kohtalaisen leveä, kaarevien kylkiluiden johdosta sydämenmuotoinen ja kyynärpäiden alapuolelle ulottuva.
HÄNTÄ: Keskipitkä ja runsaskarvainen, ylös selkälinjan tasolle kiinnittynyt, korkea-asentoinen ja löysästi selälle kaartuva koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä.
RAAJAT
ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat, hyvin kulmautuneet ja kauttaaltaan tiiviin karvan peitossa. LAVAT: Viistot ja lihaksikkaat. KYYNÄRPÄÄT: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet. KYYNÄRVARRET: Suorat ja vahvaluustoiset. VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja hieman viistot. KÄPÄLÄT: Melko suuret, vahvat, pyöreät ja tiiviit. Selvästi kaareutuneiden varpaiden välit on hyvin karvoittuneet.
TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat voimakkaat, lihaksikkaat, hyvin kulmautuneet ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset. REIDET: Melko pitkät, vahvat; lihaksisto on voimakas ja kova, mutta ei ulkoneva. POLVET: Hyvin kulmautuneet. KINTEREET: Vahvat ja matalat. Takaraajoissa voi olla kannukset. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Voimakkaat, kuitenkin aina keveät ja joustavat; pitkä ja tehokas askel. Nopeuden lisääntyessä koiralla on taipumus yksijälkisyyteen. Käynnissä liikkeet vaikuttavat hyvin verkkaisilta. Koira kykenee toimimaan vaihtelevassa maastossa kestävästi ja joustavasti.
KARVAPEITE KARVA: Karvan laatu on tärkeämpi kuin määrä. Karva on karheaa ja tiheää; peitinkarva ei saa olla liian pitkää. Aluskarva on tiheää ja melko villavaa kylmänä aikana, lämpiminä kuukausina verraten niukkaa. Urosten karvapeite on huomattavasti runsaampi kuin narttujen. Karva on hienolaatuista, kuitenkin karheaa, suoraa ja pystyä, ei koskaan silkkistä, kiharaa tai laineikasta. Kaulassa ja lavoissa on tuuhea karvapeite, joka muistuttaa kaulusta. Häntä on tuuhea ja runsaskarvainen, reisien takaosassa on selvät housut. VÄRI: Syvänmusta, jossa voi olla punaruskeat merkit; sininen, jossa voi olla punaruskeat merkit, kullanväri täyteläisestä kellanruskeasta syvän punaiseen sekä soopeli. Kaikkien värien tulee olla niin puhtaat kuin mahdollista. Punaruskea väri vaihtelee syvän kastanjanruskeasta vaaleampaan. Valkea tähti rinnassa on sallittu ja hyvin pienet valkoiset merkit käpälissä hyväksytään. Punaruskeat merkit ovat silmien yläpuolella, raajojen alaosassa ja hännän alapuolella. Myös kuonossa voi olla punaruskeat merkit. Silmien ympärillä suvaitaan silmälasikuvio.
KOKO SÄKÄKORKEUS: Urokset vähintään 66 cm, nartut vähintään 61 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
VAKAVAT VIRHEET: • fyysisen kunnon ja kiinteyden puuttuminen • kevyt pää tai voimakkaasti poimuinen pään nahka • riippuvat huulet • liioiteltu kaulanahka • suuret ja/tai alas kiinnittyneet korvat • vaaleat silmät tai tuijottava katse • puutteellinen pigmentti erityisesti kirsussa • tynnyrimäinen rintakehä • tiukasti lantion päälle kiertynyt häntä • ylikulmautuneet tai suorat takaraajat • raskaat, väkinäiset liikkeet • säkäkorkeuden alitus, sallittu poikkeama 2 cm.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: • aggressiivisuus tai voimakas arkuus • ala- tai yläpurenta • kaikki muut kuin edellä mainitut värit esim. valkoinen, kerma, harmaa, maksanruskea, liila, juovikas (brindle) sekä monivärisyys (particolours). Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. 

Comments are closed.